Tatit
Tatit on sienten muotoryhmä. Tatit ovat yleensä suuria tai keskisuuria, harvoin pieniä sieniä. Erotuksena helttasienistä, on tateilla helttojen sijasta lakin alapinnalla löyhästi kiinni oleva pillikerros. Pillikerrosta kutsutaan pillistöksi. Tateille tunnusomaista on jykevä jalka, ja säännöllinen muoto (jalka on säännöllisenmuotoisen lakin keskellä).
Tatit ovat arvostettuja ruokasieniä. Suomessa esiintyvistä tattilajeista suurin osa on syötäviä, ja varsin moni laji herkullisena pidetty. Ruokaviraston ylläpitämään suositeltavien ruokasienien luetteloon kuuluu kahdeksan tattilajia, jotka ovat herkkutatti, männynherkkutatti, tammenherkkutatti, voitatti, kangastatti, haavanpunikkitatti, koivunpunikkitatti ja männynpunikkitatti[1]. Silti tateissa on myös syömäkelvottomia lajeja, kuten sappi- ja veritatti, sekä lievästi myrkyllisiä lajeja, kuten pirun- ja tauriontatti.
Paras tattiaika on Pohjois-Suomessa elokuun puolesta välistä syyskuun lopulle ja Etelä-Suomessa elokuun lopulta syys-lokakuun vaihteeseen. Tätä ajankohtaa aiemminkin ja sen jälkeenkin tapaa tatteja, ensimmäiset jo elokuun alussa.
Sukuja ja esimerkkejä lajeista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Herkkutatti sukulaisineen kuuluu kivitattien sukuun Boletus
- Lehmäntatti, koivunpunikkitatti ja monet niiden sukulaiset kuuluvat lehmäntattien sukuun Leccinum
- Sappitatti kuuluu sukuun Tylopilus
- Samettitatti ja sitä muistuttavat lajit kuuluivat aiemmin sukuun Xerocomus, mutta fylogeneettisten tutkimusten jälkeen ne on yhdistetty muihin sukuihin, lähinnä Boletus[2]
- Voitatti sukulaisineen kuuluu voitattien sukuun Suillus ja heimoon Suillaceae
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suositeltavat ruokasienet Ruokavirasto. Viitattu 11.8.2020.
- ↑ Sutara, J.: Xerocomus in the light of present state of knowledge 2008. Czech Mycol.. Arkistoitu 7.1.2010. Viitattu 1.9.2008.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Metsäntutkimuslaitos (Metla): Metsiemme marjat ja sienet (Arkistoitu – Internet Archive)