Tasmanianruohokaija
| Tasmanianruohokaija | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Ruohokaijat Neophema |
| Laji: | chrysogaster |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Neophema chrysogaster |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Tasmanianruohokaija (Neophema chrysogaster) on äärimmäisen uhanalainen Australiassa elävä papukaijalintu.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tasmanianruohokaija kasvaa 22–25 senttimetriä pitkäksi, josta puolet on kärkeä kohti kapenevaa pyrstöä. Se painaa aikuisena noin 40-50 grammaa. Muodoltaan se on solakka ja sillä on pieni pää ja pieni nokka, jota pörröiset poskihöyhenet saattavat kadottaa entisestään.
Väriltään se muistuttaa sukulaislajejaan. Se on selkäpuolelta vihreä ja vatsapuolelta kellertävämpi. Siipisulat ovat siniset. Otsan yli menee vaaleansininen nauha silmästä silmään. Sillä on oranssi vatsalaikku jalkojensa välissä.
Sukupuolet ovat eri näköiset, mutta ilmiselviä eroja ei ole. Naaraan väritys on koirasta hailakampi. Naarailla sanotaan joskus olevan siiven sisäpuolella raita, joka koirailta puuttuu.[2]
Suojelutoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnun nykyiseksi kannan kooksi (2024) arvioidaan noin 188 yksilöä[3], ja ne elävät noin 12 800 neliökilometrin alueella.[4]
Tasmanianruohokaijan suojeluohjelma aloitettiin 1980, jonka jälkeen kannat ovat alati laskeneet. Vuoden 2005 laskennassa oli 150 yksilöä. Lajin yksilöitä kasvatetaan vankeudessa useassa eri lokaatiossa, esimerkiksi Adelaiden ja Melbournen eläintarhoissa. Vuonna 2011 luonnosta pyydystettiin vielä 21 yksilöä lisää tuomaan geneettistä vaihtelua silloiseen vankeudessa elävään kantaan. Nykyään vankeudessa elää noin 300 yksilöä.[3] Vankeudessa kasvattaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Vapautettujen yksilöiden selviäminen ja lisääntyminen on heikompaa kuin villinä elävien[4].
Lisäksi lyhyelläkin aikavälillä vankeudessa elävällä kannalla alkaa käydä muutoksia lajin ulkonäössä: vankeudessa elävällä kannalla on jo nyt eri malliset siivet kuin villinä eläneellä kannalla. Tämä yksi harvoista aidosti muuttavista papukaijalajeista tarvitsee siipensä ideaalissa muodossaan selvitäkseen muutosta. Vankeudessa kasvaneiden lintujen selviytyminen muutossa oli eräässä tutkimuksessa 2,7 kertaa matalampi verrattuna aitoihin villilintuihin.[5]
Eräiden arvioiden mukaan tasmanianruohokaijan kanta on nyt niin pieni ja geneettisesti suppea, että sitä uhkaa sukupuutto 15 vuoden sisällä. Tutkijat pohtivat, voisiko lintujen genetiikkaa parantaa CRISPR-systeemillä tai käyttää risteytystä esim. siniruohokaijan kanssa geenipoolin laajentamiseksi.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Neophema chrysogaster IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Orange-bellied Parrot | World Parrot Trust parrots.org. Viitattu 11.11.2025.
- ↑ a b Orange-bellied Parrot Recovery | World Parrot Trust parrots.org. Viitattu 11.11.2025.
- ↑ a b Orange-bellied Parrot (Neophema chrysogaster) - BirdLife species factsheet datazone.birdlife.org. Viitattu 23.9.2021.
- ↑ Donna Lu, Donna Lu Science writer: Breeding birds in captivity may alter their wing shapes and reduce post-release survival chances The Guardian. 18.3.2023. Viitattu 11.11.2025. (englanniksi)
- ↑ Bob Yirka, Phys.org: Scientists consider cross-breeding to save Australia's orange-bellied parrot from extinction phys.org. Viitattu 11.11.2025. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laji.fi: Tasmanianruohokaija (Neophema chrysogaster)
- ITIS: Neophema chrysogaster (englanniksi)
- UniProt: Taxonomy - Neophema chrysogaster (englanniksi)