Tarki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tarki
Таргъу
Näkymä Tarkitau-vuorelta
Näkymä Tarkitau-vuorelta
Kartta
Tarki

42°57′N, 47°30′E

Väkiluku 15 931 [1]

Tarki (ven. Тарки́, kumykiksi Таргъу, Tarğu) on Mahatškalaan kuuluva kaupunkimainen taajama Dagestanissa Venäjällä. Se sijaitsee Tarkitau-vuoren juurella kolme kilometriä Mahatškalan rautatieasemasta[2] etelään. Asukkaita on 10 100 henkeä (vuonna 2010).[3]

Legendan mukaan 600–900-luvuilla paikalla oli Semenderin kaupunki, joka toimi kasaarien pääkaupunkina noin vuoteen 723 saakka.[4] 1400-luvun lopulta 1800-luvun alkuun Tarki oli kumykkien asuinalueen käsittäneen šamhalikunnan keskus. Sen kautta kulki Euroopan ja Iraniin välinen tärkeä kauppareitti. 1600-luvun loppupuolelta lähtien Tarkin šamhalikunta oli useaan otteeseen Venäjän vasallivaltiona. Lopullisesti se liitettiin Venäjään Gulistanin rauhassa vuonna 1813.[2]

1800-luvun lopulla Tarki oli 1800 asukkaan kylä, jossa kumykkien lisäksi asui myös vuoristojuutalaisia.[5] Sen nähtävyyksiä ovat kolme vanhaa moskeijaa, venäläisten Tarkitaun laelle vuonna 1821 rakentaman Burnajan linnoituksen jäännökset sekä linnoitusta vastaan vuonna 1831 hyökänneen imaami Gazi-Muhammedin ensimmäinen hautapaikka.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. https://rosstat.gov.ru/storage/mediabank/MZmdFJyI/chisl_МО_Site_01-01-2021.xlsx. Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. a b Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 25, s. 279. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1976.
  3. Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki: Tšislennost naselenija Rossijskoi Federatsii po gorodam, posjolkam gorodskogo tipa i raionam na 1 janvarja 2010 g. 2010. Moskva: Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Rosstat). Arkistoitu 28.8.2009. Viitattu 7.1.2011. (venäjäksi)
  4. Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 255. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6.
  5. Entsiklopeditšeski slovar Brokgauza i Jefrona (CD-rom): Tarki. Moskva: Adept, 2002 (alkuperäisjulkaisu 1890–1907).
  6. Markovin, V.I.: Dorogami i tropami Dagestana, s. 46–51. Moskva: Iskusstvo, 1974.