Tarik ibn Zijad

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tarik ibn Zijad.

Tarik ibn Zijad (arab. طارق بن زياد‎, Ṭārik ibn Zijād; k. noin 715 tai 720) oli islamilaisten umaijadien sotapäällikkö, joka valloitti Pyreneiden niemimaalla sijainneen länsigoottien valtakunnan.

Tarik oli berberi, syntynyt mahdollisesti joskus vuoden 670 tienoilla. Hän toimi Tangerin joukkojen johtajana Ifriqiyan käskynhaltijan Musa ibn Nusairin alaisuudessa. Tämä oli vastikään saanut yhteydenottoja länsigoottien valtakunnasta, joissa toivottiin muslimien sekaantuvan goottien vallanperimykseen. Musan lähettämän menestyksekkään ensimmäisen Marokosta länsigoottien valtakuntaan 710 hyökänneen Tarif ibn Malikin pienen retkikunnan jälkeen sai Tarik alaisuuteensa yli 7 000 sotilasta (suurin osa berbereitä) ja lähti Ceutasta tehtävänään hyökätä salmen yli Afrikasta Eurooppaan.

Gibraltar etelästä nähtynä.

Tarikin ensimmäinen voitto oli maihinnousu ja Gibraltarin valloitus 30. huhtikuuta 711. Paikka nimettiin hänen mukaansa (Jabal al-Tarik, Tarikin vuori), josta myöhemmin muotoutui nimi Gibraltar; samoin Gibraltarinsalmi sai nimensä tästä. Tästä päivästä alkaen arabit aloittivat niemimaan, eli nykyisten Espanjan ja Portugalin, valloituksen. Pian niemimaata hallitseva, mutta jo heikentynyt länsigoottien (visigootit) valtakunta nousi valloittaja-armeijaa vastaan.

Visigooteilla oli käynnissä valtataistelu, ja nähtävästi Tarikin olivat kutsuneet maahan edellisen kuninkaan Vitizan perilliset, jotka halusivat päästä eroon kuningas Roderikista. Kuultuaan arabien maahantunkeutumisesta pohjoisessa sotinut Roderik joutui kiireesti matkaamaan niemimaan eteläkärkeen ja kokoamaan armeijan.

Muslimien ja länsigoottien joukot kohtasivat 19. heinäkuuta 711 niemimaan eteläosassa Rio Guadaleten luona Guadaleten taistelussa, jossa Tarik saavutti ratkaisevan voiton. Kuningas Roderik kaatui ilmeisesti taistelussa, mikä romahdutti goottien puolustuksen, ja Guadaleten jälkeen koko valtakunta joutui hajaannukseen. Vuoden 754 Kronikan mukaan armeijan lähettänyt Pohjois-Afrikan emiiri Musa ibn Nusair nousi itse toisen armeijan kanssa maihin Cadizissa ja eteni sieltä niemimaan keskelle Toledoon ja Pohjois-Espanjassa Zaragosaan[1]

Arabien hallitsemaa alueetta ryhdyttiin myöhemmässä muslimien historiankirjoituksessa kutsumaan nimellä al-Andalus, joka viittaa vandaaleihin Arabit pystyivät etelässä asettumaan valtaan, mutta berbereille tuli pohjoisessa raja vastaan, kun vuoristoissa noustiin vastarintaan. Voimansa yhdistäneiden Tarikin ja hänen päällikkönsä Musan suunnitellessa hyökkäystä yli Pyreneiden 714, komensi kalifi al-Walid I heidät molemmat tulemaan Damaskokseen. Kalifi oli raivoissaan siitä, että he olivat pelkästään tiedottaneet hänelle valloituksistaan, mutta olivat muuten toimineet täysin omin päin eivätkä hänen komennossaan. Sekä Tarik että Musa menettivät kaikki arvoasemansa ja joutuivat lopullisesti epäsuosioon.

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarikia koskevat tiedot, mukaan lukien hänen puheensa sotilailleen, ovat pääosin peräisin muslimilähteistä vuoden 850 jälkeen. Aikalaislähteistä hänet mainitsee vain "Vuoden 754 kronikka", joka on ilmeisesti kirjoitettu Toledossa.[2] On mahdollista, että hänessä yhdistyy kahta samannimistä henkilöä koskevat tiedot (Tarik ibn Amr, ja Tarik ibn Zijad). On myös esitetty, että Tarik ei ole nimi vaan partisiippimuoto verbistä "taraqa", joka muun muassa tarkoittaa valloittamista. Eräs mahdollisuus on, että nimi tulee Gibraltarista, joka taas olisi arabialainen muunnos latinankielisestä nimestä "altus" eli korkea, jolloin nimen alkuun olisi lisätty arabian korkeaa tarkoittava sana GBR.[3]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Collins, R.: The Arab Conquest of Spain 710–797. Blackwell, 1989/1998. (englanniksi)
  2. Collins, s.26
  3. Thomas s. 159-160

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Roger Collins: The Arab Conquest of Spain, 710–797 (Oxford and Cambridge Mass.: Blackwell, 1989). Revised reprint (in paperback) published in 1994, reprinted 1995, 1998.
  • Johannes Thomas: Araboislamische Geschichtsschreibung und ihre Auswirkungen auf Geschichtsbilder von al-Andalus (8. Jh.) Teoksessa: Markus Gross ja Karl-Heinz Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion I. (s.140-232). Berlin: Verlag Hans Schiler.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]