Tankred

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tankred eli Tancrède de Hautville (noin 10761112) oli ensimmäisen ristiretken johtaja. Hänestä tuli myöhemmin Antiokian hallitsija ja Galilean ruhtinas.

Hautevillen normannisukuun kuulunut Tankred oli äitinsä Emma de Hautevillen kautta Robert Guiscardin lapsenlapsi, ja Taranton Bohemund oli siis hänen enonsa[1]. Hän lähti vuonna 1097 enonsa kanssa matkaan osallistuakseen ristiretkelle, joka kulki Konstantinopolin kautta. Siellä hän joutui kärsimään muiden ristiretkeläisten kanssa Bysantin keisari Aleksios I Komnenos kiristysyrityksistä. Keisari pyysi heitä vannomaan valan, että he lupautuivat luovuttamaan tälle kaikki valloittamansa alueet. Ristiretkeen osallistuneilla muilla johtajilla ei ollut minkäänlaista tarkoitusta pitää lupaustaan, ja Tankred kieltäytyikin valan vannomisesta.

Hän johti Nikean piiritystä vuonna 1097, mutta kaupungin valloitti kuitenkin keisari Aleksios I Komnenosin armeija, kun se oli ensin käynyt salaisia neuvotteluja turkkilaisten seldžukkien kanssa. Tankredissa se herätti syvää vastenmielisyyttä Bysanttia kohtaan. Vielä samana vuonna Tankred valloitti Tarsoksen ja muita kaupunkeja Kilikiassa ja osallistui Antiokian valtaukseen.

Tankredin varallisuus oli ilmeisesti huvennut kokonaan, koska hän taisteli 1099 Jerusalemissa Raymond de St Gillesin joukoissa. Hän saapui kaupunkiin 15. heinäkuuta ja suuntasi etsimään Kalliomoskeijan tarunhohtoisia rikkauksia. Hän sai vangiksi joukon muslimeja, jotka kuitenkin toiset ristiretkeläiset surmasivat. Tankred esitti voimakkaita vastalauseita, mutta ei ole tiedossa johtuiko tämä lunnasrahojen menetyksestä vai siitä, että hänen lupaustaan suojella vankeja halveksuttiin.[1] Kun Jerusalemin kuningaskunta perustettiin, Tancrède de Hautevillestä tuli Galilean ja Tiberian ruhtinas.

Krak des Chevaliersin linnoituksen rekonstruktio.

Vuonna 1100 Tankred luopui Jerusalemin kuningaskunnassa sijainneesta ruhtinaskunnastaan, ja hänestä tuli Antiokian sijaishallitsija, kun hänen enonsa Bohémond de Tarente oli joutunut seldžukkien vangiksi. Hän valloitti Kilikian takaisin Bysantilta[2]. Vuonna 1104 hän hankki alaisuuteensa Edessan kreivikunnan, kun Jerusalemin kuningaskunnan hallitsija Baudouin Boulognelainen, joka johti kreivikuntaa vankina olleen Baudouin Bourgilaisen puolesta, joutui itse vangiksi. Kun Baudouin I vapautui 1107, Tankred luovutti ruhtinaskunnan hallitsemisen sen oikeille omistajille ja palasi takaisin Antiokiaan. Vuonna 1108 Gervais de Bazochesin kuoleman jälkeen Baudouin I luovutti Tankredille Galilean ruhtinaskunnan. Vuonna 1110 hän osti Krak des Chevaliersin linnoituksen ja ryhtyi vahvistamaan sen puolustautumisrakenteita. Hän säilytti arvonimensä ja asemansa Antiokian sijaishallitsijana myös serkkunsa Bodémonde II aikana ja jatkoi tehtävässä aina kuolemaansa saakka eli vuoteen 1112.

Tankred taiteessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poussinin maalaus Tankred ja Erninia

Tankred on henkilönä kiinnostanut taiteilijoita:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Harper-Bill, Christopher; Van Houts, Elisabeth: A Companion to the Anglo-Norman World. Boydell & Brewer Ltd, 2007. ISBN 1843833417. Google books (viitattu 10.1.2016). (englanniksi)
  • Robert Lawrence Nicholson; Tancred: A Study of His Career and Work. AMS Press, 1978.
  • Peters, Edward, toim.; The First Crusade: The Chronicle of Fulcher of Chartres and Other Source Materials, Philadelphia. University of Pennsylvania Press, 1998
  • Hunn, Stuart; The Life and Times of Tancred (Penguin Publishing 1985)
  • Raoul de Gean; Gesta Tancredi. Englanninkielinen käännös David S: Bachrach. (tekijä on ensimmäiselle ristiretkelle osallistunut normanni)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Harper-Bill, s. 91
  2. Harper-Bill, s. 94