Törnin–Männistön asekätkö

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Törnin - Männistön asekätkön muistotaulu itse kätköpaikassa.

Törnin–Männistön asekätkö on kallionkolo Joensuun kaupungissa, entisessä Enon kunnassa Eno–Ahveninen–Kelvä-tien (seututie 518, kantatie 73:n oikotie)[1] varrella; se on merkitty tien varrella olevalla nähtävyys-liikennemerkillä. Asekätkö ei liity jatkosodan jälkeiseen Päämajan upseerien organisoimaan asekätkentään.

Mannerheim-ristin ritari, kapteeni Lauri Törni ja hänen komppaniansa asealiupseeri, alikersantti Arvo Männistö kätkivät lokakuussa 1944[1] Lieksan ja Joensuun välillä olevan tien varressa olleeseen kallionhalkeamaan erän aseita ja ammuksia.

Kätketyt aseet ja tarvikkeet olivat:

Törni siirtyi maanpetostuomion saatuaan pois maasta ja teki uuden sotilasuran Yhdysvaltain armeijassa, mutta Männistö valvoi kätköä säännöllisin tarkastuskäynnein. Vuonna 1991 Neuvostoliiton kaaduttua ja asian lopullisesti varmistuttua Männistö paljasti kätkön viranomaisille. Aseet siirrettiin pois ja osin museoitiin.

Presidentin pikakivääri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikakiväärin perästä löytyi alun perin valkoinen ja siniraitainen nenäliina, jonka perusteella sotavuosina Törnin alaisena palvellut Tasavallan presidentti Mauno Koivisto tunnisti aseen: nenäliina oli hänen ja hän itse oli käyttänyt tätä asetta sotatoimien aikana. Liina oli jo hänen sitä viimeksi käyttäessään niin pehmeäksi kulunut, että se sopi hyvin aseen ulkoiseen puhdistukseen. Ase on näytteillä Sotamuseossa; samoin alkuperäinen nenäliina ja siitä presidentin kertoman perusteella tehty paperinen toisinto ovat samassa vitriinissä kuin ase.

Kätköpaikan tiehaara merkittiin nähtävyyskilvellä, kallionkolo erillisellä nimikilvellä ja lähelle sijoitettiin koko asekätkentäprosessia ja tätä erillistapausta käsittelevä taulu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Selostustaulu kätköpaikalla
  • Sotamuseossa näytteillä oleva kätkön pikakivääri selostuksineen

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Törnin-Männistön asekätkö Enon kunta, kopio Internet archivessa. Viitattu 7.3.2008.