Tôn Đức Thắng

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tôn Đức Thắng

Tôn Đức Thắng (19. elokuuta 1888 – 30. maaliskuuta 1980) oli Pohjois-Vietnamin presidentti vuosina 1969–1976 ja sen jälkeen yhdistyneen Vietnamin sosialistisen tasavallan ensimmäinen presidentti.

Vuonna 1919 Thắng palveli ranskalaisella sota-aluksella Waldeck-Rousseaulla, joka määrättiin avustamaan valkokaarteja Venäjän sisällissodassa. Thắng osallistui laivalla nousseeseen kapinaan, jonka tarkoitus oli muuttaa aluksen kulkusuunnitelmaa ja luovuttaa se bolševikeille, mutta kapina epäonnistui.[1] Ranskalaiset vangitsivat Thắngin vuonna 1929 Poulo Condoren saarelle, jossa oli vangittuna myös tuleva kenraali Lê Ðức Thọ.

Thắng vapautui vankeudesta elokuun vallankumouksen jälkeen 1946. Hän toimi uuden vallankumouksellisen hallinnon tehtävissä, muun muassa Pohjois-Vietnamin varapresidenttinä vuodesta 1960. Hän nousi presidentiksi Ho Tši Minhin kuoltua. Thắngille myönnettiin Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto vuonna 1955.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The New Encyclopædia Britannica, Volume 11, Micropædia, 15th Edition, 2002, s. 838. (englanniksi)
  2. О присуждении международных Сталинских премий "За укрепление мира между народами" за 1955 год. Pravda 21.12.1955, sivu 1 (venäjäksi)