Svante Dalström

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Svante Viktor Dalström (14. lokakuuta 1826 Helsinki20. syyskuuta 1879 Helsinki) oli suomalainen virkamies ja pikakirjoittaja, jolla oli merkittävä rooli pikakirjoitustaidon tuomisessa Suomeen 1860-luvulla.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Svante Dalström syntyi Helsingissä ja tuli ylioppilaaksi vuonna 1844 ja suoritti tuomarintutkinnon vuonna 1849. Dalström toimi aluksi auskultanttina Turun hovioikeudessa ja sittemmin notaarina Turun maistraatissa. Turusta hän siirtyi Helsingin maistraattiin, ja työskenteli sen jälkeen Suomen Pankissa ja päätullijohtokunnassa.[1][2] Vuonna 1875 hänet nimitettiin johtajaksi Valtiokonttoriin, jonka toiminta alkoi seuraavan vuoden alussa.[3] Dalström oli perehtynyt tulliasioihin, ja hän oli jäsenenä useissa tullialan komiteoissa. Hän kuoli vuonna 1879. [1]

Pikakirjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dalströmillä oli merkittävä rooli pikakirjoituksen tuomisessa Suomeen. Vuonna 1861 Suomen senaatti lähetti hänet yhdessä W. Margunoffin ja J. E. Svanin kanssa Saksaan oppimaan pikakirjoitusta, jotta Suomenkin valtiopäivillä saataisiin puheet kirjoitettua pikakirjoituksella muistiin. Miehet perehtyivät saksalaisen Franz Xaver Gabelsbergerin kehittämään pikakirjoitusjärjestelmään, ja oppivat pikakirjoitusta niin hyvin, että pystyivät tammikuun valiokunnassa 1862 toimimaan pikakirjoittajina.[4][1]

Dalström myös opetti pikakirjoitusta, ja hänen oppilaittaan oli muun muassa August Fabritius. Dalström oli perustamassa Suomen Pikakirjoittajayhdistystä vuonna 1871 ja toimi yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana kuolemaansa saakka.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kallioniemi, Kaarlo: Svante Viktor Dalström. Teoksessa Kansallinen elämäkerrasto, s. 472–473. I osa. Porvoo: WSOY, 1927.
  2. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852 helsinki.fi. Viitattu 15.5.2009.
  3. Valtiokonttori » Organisaatio » Historia » Historian virstanpylväät » 1800-luku valtiokonttori.fi. Viitattu 15.5.2009.
  4. Pikakirjoituslehti 9/1908, s. 69