Franz Xaver Gabelsberger
| Franz Xaver Gabelsberger | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. helmikuuta 1789 München |
| Kuollut | 5. tammikuuta 1849 (59 vuotta) München |
| Ammatti | pikakirjoittaja |
Franz Xaver Gabelsberger (9. helmikuuta 1789 München – 5. tammikuuta 1849 München)[1] oli saksalainen pikakirjoitusjärjestelmän kehittäjä. Gabelsbergerin järjestelmästä tuli suosituin saksankielinen pikakirjoitusjärjestelmä,[2] ja se loi perustan myös muiden saksalaisten järjestelmien kehitykselle.[3] Siitä tehtiin sovituksia myös muille kielille, ja muun muassa Lars Neovius-Nevanlinnan kehittämä suomen kielen pikakirjoitusjärjestelmä perustuu siihen.[4]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Franz Xaver Gabelsberger syntyi 9. helmikuuta 1789 Münchenissä.[1] Hänen isänsä Joseph Gabelsberger työskenteli Münchenissä puhallinsoitinten valmistajana. Äiti Ursula Pertl oli kotoisin Ylä-Baijerista. Perheeseen syntyi viisi lasta, joista Franz Xaver oli keskimmäinen. Isä kuoli jo vuonna 1793, muutama kuukausi viidennen lapsen syntymän jälkeen, jolloin Franz Xaver oli neljävuotias.[5] Äiti joutui hakemaan palkkatöitä ja sijoittamaan lapsensa muiden huostaan. Franz Xaver joutui lyhyeksi aikaa isovanhempiensa hoidettavaksi Ylä-Baijerin Haagiin, mutta pian hänen huoltajakseen tuli kuoronjohtaja ja opettaja Franz Xaver Plinkhart.[6] Yhdeksänvuotiaasta alkaen Gabelsberger opiskeli luostarikouluissa. Vuonna 1802 Ottobeurenin luostari kuitenkin suljettiin, ja Gabelsberger palasi Müncheniin. Siellä hän kävi lukion, ja alkoi opiskella opettajaksi, mutta joutui jättämään opinnot kesken vuonna 1809 huonon terveytensä takia.[7]
Gabelsberger osasi kalligrafiaa, ja sai sen ansiosta töitä. Hän toimi kanslisti- ja sihteeritehtävissä eri virastoissa ja ministeriöissä. Vuonna 1825 ministeriöissä tehtiin säästötoimia, ja Gabelsberger menetti useiden muiden mukana virkansa, minkä jälkeen hänen työnsä olivat satunnaisempia.[8][9]
Gabelsberger oli naimisissa vuodesta 1816 Franziska von Schwellerin kanssa.[10] Heillä oli kaksi lasta: Georg syntyi 1817 ja Cäcilie 1824.[11] Gabelsberger kuoli 4. tammikuuta 1849 saatuaan äkillisen halvauskohtauksen.[12]
Pikakirjoitusjärjestelmän kehittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gabelsberger alkoi vuonna 1817, tuntematta aikaisempia pikakirjoitusjärjestelmiä, kehittää kirjoitusjärjestelmää, jolla voisi nopeammin kirjoittaa ylös esimiesten saneluja ja ohjeita.[1] Kun Baijerissa päätettiin vuonna 1818 perustaa kaksikamarinen parlamentti, Gabelsberger otti tavoitteekseen päästä valtiopäiville pikakirjoittajaksi, ja järjestelmän kehittäminen sai uuden suunnan.[13] Hän kokeili järjestelmänsä käyttöä vuonna 1819 Baijerin valtiopäivillä yhdessä ensimmäisen oppilaansa Joseph Zeilerin kanssa, mutta tuolloin he eivät vielä pystyneet käyttämään järjestelmää riittävän hyvin.[1] Gabelsberger jatkoi järjestelmän kehittämistä, ja vuodesta 1822 lähtien hän toimi valtiopäivillä pikakirjoittajana.[14][15]
Vuonna 1829 Gabelsberger sai virallisen tehtävän kouluttaa pikakirjoittajia valtiopäiviä varten, ja vuoden 1831 valtiopäivillä hän muodosti yhdeksän oppilaansa kanssa pikakirjoitustoimiston.[14][16] Vuoden 1840 valtiopäivillä Gabelsberger luopui pikakirjoitusvuoroista ja keskittyi pikakirjoitustoimiston päällikön tehtäviin.[17]
Järjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Gabelsbergerin järjestelmä
Gabelsberger muodosti pikakirjoitusmerkkinsä tavallisten kaunokirjoitusmerkkien muodoista, siten että ne voitaisiin liittää toisiinsa mahdollisimman sulavasti. Järjestelmää sanotaan kursiiviseksi tai graafiseksi, ja se eroaa selvästi aikaisemmista englannin- ja ranskankielisistä niin sanotuista geometrisista järjestelmistä.[18] Gabelsbergeriä pidetään modernin saksalaisen pikakirjoituksen perustajana, ja myös myöhemmät saksankieliset järjestelmät pohjautuivat samoihin periaatteisiin.[3]
Gabelsbergerin järjestelmästä tuli suosituin saksalainen pikakirjoitusjärjestelmä, ja siitä tehtiin versioita useille muillekin kielille.[19] 1870-luvulla Lars Neovius-Nevanlinna laati sen pohjalta suomenkielisen järjestelmän.[20] 1900-luvun alkupuolella Saksassa tehtiin päätös siirtymisestä yhteen järjestelmään, niin sanottuun Saksan yhtenäisjärjestelmään, joka laadittiin Gabelsbergerin järjestelmän ja Stolze–Schrey-järjestelmän pohjalta.[21]
Oppikirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikakirjoitusjärjestelmänsä oppikirjan Gabelsberger julkaisi vasta vuonna 1834, nimellä Anleitung zur deutschen Rede-Zeichen-Kunst oder Stenographie. Kirjassa on yli 500 sivua, ja sitä pidetään kaikkien aikojen laajimpana pikakirjoituksen oppikirjana.[22]
Vuonna 1838 Gabelsberger julkaisi teoksen Stenographische Lese-Bibliothek, joka oli tarkoitettu luku- ja kirjoitusharjoituksia varten. Se oli myös ensimmäinen saksalainen kokonaan pikakirjoituksella kirjoitettu kirja.[23]
Vuoden 1840 paikkeilla Gabelsberger laati ehdotuksen uusista parannuksista järjestelmäänsä, ja kun muutoksia oli kokeiltu käytännössä valtiopäivillä, Gabelsberger julkaisi ne vuonna 1843 teoksessa Neue Vervollkommungen in der deutschen Redezeichenkunst oder Stenographie.[24]
Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gabelsbergerille pystytettiin patsas Müncheniin vuonna 1890,[25] ja noin kahdessasadassa Saksan kaupungissa on nimetty katu Gabelsbergerin mukaan.[26] Münchenissä avattiin vuonna 1902 Gabelsberger-museo, jonka kokoelmat kuitenkin tuhoutuivat vuonna 1943 toisen maailmansodan hyökkäysten aiheuttamassa tulipalossa.[27] Vuonna 1989 Saksan postilaitos julkaisi postimerkin Gabelsbergerin syntymän 200-vuotispäivän kunniaksi.[28]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Alteneder, Joseph: Franz Xaver Gabelsberger. Erfinder der deutschen Stenographie. G. Franzscher Verlag, 1902.
- Johnen, Christian: Allgemeine Geschichte der Kurzschrift. 4. painos. Berliini: H. Apitz, 1940.
- Melin, Olof Werling: Stenografiens historia. 2. osa. Tukholma: Nordiska Bokhandeln, 1929.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Johnen, s. 81
- ↑ Räty, Unto: Pikakirjoituksen historia. Saksalainen pikakirjoitus. Pikakirjoituslehti, 1977, nro 3.
- ↑ a b Mager, Wilhelm: Kurzschriftliche Baupläne. Teoksessa Mentz, Arthur (toim.): Franz Xaver Gabelsberger. Ein Gedenkbuch zur 100. Wiederkehr seines Todestages, s. 208. Heckners Verlag, 1949.
- ↑ Melin, s. 103 ja 501.
- ↑ Alteneder, s. 2.
- ↑ Alteneder, s. 2–3.
- ↑ Alteneder, s. 3–6.
- ↑ Alteneder, s. 6–9.
- ↑ Melin, s. 57.
- ↑ Alteneder, s. 13
- ↑ Alteneder, s. 17 ja 24.
- ↑ Alteneder, s. 12.
- ↑ Alteneder, s. 52–53
- ↑ a b Johnen, s. 82
- ↑ Alteneder, s. 58–.
- ↑ Alteneder, s. 120
- ↑ Melin, s. 65–66.
- ↑ Alteneder, esipuhe s. VII–VIII.
- ↑ Melin, s. 102–103, 288
- ↑ Melin, s. 501
- ↑ Latvamaa, Esko: Saksan siirtyminen yhtenäisjärjestelmään – Poliitikkojen ja pikakirjoittajien yhteinen kamppailu. Pikakirjoituslehti, 1997, nro 3–4. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Melin, s. 67.
- ↑ Melin, s. 78
- ↑ Melin, s. 79.
- ↑ Alteneder, s. 42–45.
- ↑ Johnen, s. 83
- ↑ Emmerig, Viktor: Das Gabelsbergermuseum im München. Teoksessa Mentz, Arthur (toim.): Franz Xaver Gabelsberger. Ein Gedenkbuch zur 100. Wiederkehr seines Todestages, s. 224, 231. Heckners Verlag, 1949.
- ↑ Franz Xaver Gabelsberger. Pikakirjoituslehti, 1989, nro 3, s. 6.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
