Saksan yhtenäisjärjestelmä

Saksan yhtenäisjärjestelmä
Saksan yhtenäisjärjestelmällä kirjoitettua tekstiä
Kieli	saksa
Luoja	työryhmä
Ajanjakso	1924–
Infobox OK

Saksan yhtenäisjärjestelmä (saks. Deutsche Einheitskurzschrift) on saksan kielen pikakirjoitusjärjestelmä, joka laadittiin 1900-luvun alussa yhdistämään saksalaisia pikakirjoituskoulukuntia. Siitä tuli käytännössä ainoa pikakirjoitusjärjestelmä Saksassa ja Itävallassa.

Järjestelmän synty

Saksankielisissä maissa oli 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa käytössä rinnakkain useita pikakirjoitusjärjestelmiä. 1900-luvun alussa merkittävimpiä olivat Gabelsbergerin järjestelmä ja Stolze–Schrey. Näiden lisäksi käytössä olivat muun muassa Stenotachygrafia ja Kansallispikakirjoitus sekä Rollerin, Arendsin, Scheithauerin, Stolzen, Braunsin ja Faulmannin järjestelmät.

Vuonna 1906 Saksan suurimmat pikakirjoituskoulukunnat pitivät kokouksen, jossa päätettiin yhtenäisen järjestelmän valmistelusta. Useiden ehdotusten ja äänestysten jälkeen vuonna 1924 tehtiin lopulliset päätökset uuteen järjestelmään siirtymisestä. Yhtenäisjärjestelmästä tuli Gabelsbergerin ja Stolze–Schreyn välimuoto.

Järjestelmän rakenne

Konsonanttien merkit

Esimerkkejä sanojen kirjoittamisesta

Kullakin konsonantilla ja useilla konsonanttiyhtymillä on omat merkkinsä. Vokaalit merkitään tavallisesti vokaalia seuraavan konsonanttimerkin paikkaa tai vahvuutta muuttamalla: esimerkiksi i:n jälkeen konsonanttimerkkiä korotetaan, u:n jälkeen alennetaan ja a:n jälkeen vahvennetaan.

Lähteet

• Latvamaa, Esko: Saksan siirtyminen yhtenäisjärjestelmään – Poliitikkojen ja pikakirjoittajien yhteinen kamppailu. Pikakirjoituslehti, 1997, nro 3–4. Artikkelin verkkoversio.
• Melin, Olof Werling: Stenografiens historia. 2. osa. Tukholma: Nordiska Bokhandeln, 1929.
• Räty, Unto: Pikakirjoituksen historia. Saksalainen pikakirjoitus. Pikakirjoituslehti, 1977, nro 4.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saksan yhtenäisjärjestelmä Wikimedia Commonsissa