Wilhelm Stolze

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wilhelm Stolze
Wilhelm Stolze.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 20. toukokuuta 1798
Berliini
Kuollut 8. tammikuuta 1867 (68 vuotta)
Berliini
Ammatti pikakirjoittaja

Heinrich August Wilhelm Stolze (20. toukokuuta 1798 Berliini8. tammikuuta 1867 Berliini)[1] oli saksalainen pikakirjoitusjärjestelmän kehittäjä.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wilhelm Stolze syntyi Berliinissä vuonna 1798. Hänen isänsä kuoli jo vuonna 1812, ja nuori Stolze toimi koulunkäynnin ohella yksityisopettajana auttaakseen äitiään perheen elättämisessä. Vuonna 1817 hän siirtyi töihin palovakuutusyhtiöön, jossa työskenteli vuoteen 1835 asti. Hän toimi jonkin aikaa opettajana ja vuosina 1836–38 kauppiaana, mutta siirtyi sitten kokonaan pikakirjoituksen pariin.[2]

Stolze julkaisi kehittämänsä pikakirjoitusjärjestelmän vuonna 1841, mutta jo tätä ennen hän oli toiminut pikakirjoituksen opettajana. Taloudellisesti opettaminen ei ollut kovin menestyksellistä, kunnes vuonna 1844 Stolze sai apua aikaisemmilta oppilailtaan Karl Kressleriltä ja Agathon Jaquet'lta, jotka auttoivat järjestelmän levittämisessä. Kressler ja Jaquet muun muassa perustivat Saksan ensimmäinen pikakirjoitusyhdistyksen, jossa Stolzekin toimi puheenjohtajana 1853–64.[3] Vuodesta 1848 lähtien Stolze toimi Preussin maapäivillä pikakirjoittajana.[4]

Stolze kuoli Berliinissä vuonna 1867. Hänen poikansa Franz Stolze jatkoi isänsä järjestelmän kehittämistä ja oppikirjojen uusien painosten toimittamista.[5]

Pikakirjoitusjärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stolzen järjestelmällä kirjoitettua tekstiä pikakirjoituksen oppikirjassa vuodelta 1852

Stolze opetteli vuonna 1820 Friedrich Mosengeilin pikakirjoitusjärjestelmän, jonka tämä oli julkaissut edellisenä vuonna. Stolze ei ollut tyytyväinen Mosengeilin järjestelmään, vaan alkoi perehtymään muihinkin järjestelmiin, muttei ollut mihinkään oikein tyytyväinen.[6] Stolze pyrki luomaan järjestelmän, joka ei olisi ensisijaisesti ammattipikakirjoittajia varten, vaan sopisi yleisempäänkin käyttöön.[7]

Vuonna 1841 Stolze julkaisi järjestelmänsä oppikirjassa Theoretisch-praktisches Lehrbuch der deutschen Stenographie ja vuonna 1845 yksinkertaisemman oppikirjan Anleitung zur Deutschen Stenografie oder Kurzschrift.[8] Stolzen järjestelmä kilpaili suosiosta erityisesti Franz Xaver Gabelsbergerin järjestelmän kanssa; Stolze oli suositumpi Pohjois-Saksassa ja Sveitsissä, Gabelsberger Etelä-Saksassa.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Johnen, Christian: Allgemeine Geschichte der Kurzschrift. 4. painos. Berliini: H. Apitz, 1940. (saksaksi)
  • Melin, Olof Werling: Stenografiens historia, 2. osa. Tukholma: Nordiska Bokhandeln, 1929. (ruotsiksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Johnen, s. 101, 103
  2. Melin 1929, s. 106
  3. Melin 1929, s. 116. Johnen, s. 102
  4. Johnen, s. 103
  5. Melin 1929, s. 121–122
  6. Melin 1929, s. 107
  7. Melin 1929, s. 116
  8. Johnen, s. 102
  9. Johnen, s. 77