Stolze–Schrey
Stolze–Schrey on saksankielinen pikakirjoitusjärjestelmä, joka kehitettiin 1890-luvulla yhdistämään Wilhelm Stolzen ja Ferdinand Schreyn järjestelmien koulukunnat. Se oli yksi Saksan suosituimmista pikakirjoitusjärjestelmistä, kunnes Saksassa alettiin siirtyä yhtenäisjärjestelmään 1920-luvulta lähtien. Saksankielisessä Sveitsissä Stolze–Schrey vakiintui käytännössä ainoaksi järjestelmäksi.[1]
Järjestelmän synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ferdinand Schrey julkaisi vuonna 1887 pikakirjoitusjärjestelmänsä, josta tuli pian Saksan kolmanneksi suosituin, Gabelsbergerin ja Stolzen järjestelmien jälkeen.[2] Saksan pikakirjoitusala oli jakautunut voimakkaasti eri koulukuntiin, ja vuonna 1896 Christian Johnen teki aloitteen Schreyn ja Stolzen järjestelmien yhdistämiseksi.[3]
Syksyllä 1896 perustettiin toimikunta, joka Adolf Mantzelin johdolla kehitti Schreyn järjestelmän pohjalta uutta yhteistä järjestelmää. Järjestelmä julkaistiin vuonna 1897 nimellä Vereinfachte deutsche Stenografie (Einigungssystem Stolze-Schrey), ja sen taakse saatiin yhdistettyä Schreyn ja Stolzen koulukunnat sekä joitakin pienempiä koulukuntia.[4]
Pikakirjoitusteknisesti erot Schreyn alkuperäiseen järjestelmään eivät olleet kovin merkittäviä, vaan merkittävämpää oli uuden järjestelmän yhdistävä vaikutus Saksan hajanaisessa pikakirjoituskentässä.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Johnen, Christian: Allgemeine Geschichte der Kurzschrift. 4. painos. Berliini: H. Apitz, 1940.
- Melin, Olof Werling: Stenografiens historia. 2. osa. Tukholma: Nordiska Bokhandeln, 1929.