Suzanne Demarquez

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suzanne Demarquez (5. heinäkuuta 1899 Pariisi – 23. lokakuuta 1965 Pariisi) oli ranskalainen säveltäjä ja musiikkikirjailija.[1]

Demarquez opiskeli Pariisin konservatoriossa Georges Caussaden johdolla ja sävelsi varsinkin kamarimusiikkia.[2] Hän julkaisi elämäkerralliset teokset Henry Purcellista (1951)[2], André Jolivetista (1958), Manuel de Fallasta (1963) ja Hector Berlioz’sta (1969).[1] Demarquez työskenteli soinnutuksen opettajana École normale de musique de Parisissa. Hänen sävelkielensä pohjautui klassisiin tyyliperinteisiin.[2]

Sävellyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sonaatti sellolle ja pianolle (1923)
  • Jousikvartetto (1927)
  • Rapsodie lyrique viululle ja pianolle (1928; myös orkesterisäestyksinen versio)
  • Sonatiini orkesterille (1932)
  • Sonatiini huilulle ja pianolle (1953)
  • Bopshore soolosellolle (1957)
  • Variations sur un thème oriental soolohuilulle (1957)

[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Nicolas Slonimsky, Laura Kuhn, Dennis McIntire, Demarquez, Suzanne Baker’s Biographical Dictionary of Musicians, viitattu 3.8.2024 (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Otavan iso musiikkitietosanakirja (toim. Ala-Könni ja muut), ISBN 951-1-02380-2
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Muut
Tämä säveltäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suzanne_Demarquez&oldid=22552839”