Suuri Magellanin pilvi

Suuri Magellanin pilvi
Löytäminen
Löytäjä	Abd-al-Rahman Al Sufi
Löytöpäivä	964
Fyysiset ominaisuudet
Massa	13 000 000 000 M☉
Säde	2,1 kpc
Näennäinen magnitudi	0,4
Absoluuttinen magnitudi	−18,5
Morfologinen luokitus	SB(s)m
Kiertorata
Kiertokohde	Linnunrata
Kiertolaiset	NGC 2079 (d), NGC 2084 (d), R136a ja N113 (d)
Etäisyys maasta	0,05 megaparsek
Säteisnopeus	284 kilometriä sekunnissa
Epookki	J2000.0 (en)
Havaitseminen
Tähdistö	Kultakala
Rektaskensio	80,89417 °
Deklinaatio	−69,75611 °
Punasiirtymä	0,00093
Koostumus
Metallipitoisuus	−0,55
Luettelointitunnukset
	ESO 56-115 (European Southern Observatory Catalog (en)); IRAS 05240-6948 (IRAS (d)); LEDA 17223 (Lyon-Meudon Extragalactic Database (en)); Anon 0524-69 (Asiago Supernova Catalogue (Version 2008-Mar) (d) (käännä suomeksi)); 2FGL J0526.6-6825e (Fermi Large Area Telescope second source catalog (d) (käännä suomeksi)); 2EG J0532-6914 (The second EGRET catalog of high-energy gamma-ray sources (d) (käännä suomeksi)); 3EG J0533-6916 (The Third EGRET Catalog of High‐Energy Gamma‐Ray Sources (d) (käännä suomeksi)); 3FGL J0526.6-6825e (Fermi Large Area Telescope third source catalog (d) (käännä suomeksi)); 2FHL J0526.6-6825e (2FHL: the second catalog of hard Fermi-LAT sources (d) (käännä suomeksi))
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Suuri Magellanin pilvi (Suuri Magalhãesin pilvi, LMC) on Linnunradan suurin seuralaisgalaksi. Se sijaitsee suurimmaksi osaksi Kultakalan ja osin Pöytävuoren tähdistössä. Sen lähellä sijaitsee myös Pieni Magellanin pilvi. Molemmat galaksit on nimetty portugalilaisen löytöretkeilijän Fernão de Magalhãesin mukaan.

Suuri Magellanin pilvi sijaitsee 179 000 valovuoden päässä meistä. Se on pieni epäsäännöllinen galaksi, jota joskus pidettiin myös kääpiögalaksina. Sen läpimitta on noin 20 000–30 000 valovuotta ja tähtien lukumäärä noin 30 miljardia. Sen massa on noin kymmenesosa Linnunradan massasta. Se on saattanut olla alun perin pieni sauvaspiraaligalaksi, jonka rakenne on tuhoutunut sen jouduttua Linnunradan painovoiman vaikutuksen alaiseksi. Siitä on jäänyt jäljelle vain tiivis pitkulainen ydin.

Suuressa Magellanin pilvessä on paikallisen ryhmän suurin tunnettu tähtien syntymisalue, Tarantellasumu. Lisäksi siellä on muita galakseille tyypillisiä kohteita, kuten planetaarisia sumuja sekä avoimia ja pallomaisia tähtijoukkoja.Tarantula-sumu on paikallisryhmän aktiivisin tähtienmuodostumisalue.

Sen ytimessä on supermassiivinen musta aukko, arviolta 630 000+370 000
−380 000 kertaa Auringon massa. Tämä on päätelty hypernopeista tähdistä, joiden arvellaan saaneen vauhtinsa Hillsin mekanismilla tästä mustasta aukosta.^[5]^[6]

Historia

Suuri Magellanin pilvi on varmasti ollut tunnettu eteläisen pallonpuoliskon asukkaille jo esihistoriallisina aikoina, mutta siitä on jäänyt vain vähän merkintöjä. Ensimmäinen kirjallinen maininta kohteesta on vuodelta 964, jolloin persialainen tähtitieteilijä Abd Al-Rahman Al Sufi kirjoitti siitä kiintotähdistä kertovassa kirjassaan. Hän havaitsi myös, että kohde on nähtävissä ainoastaan Arabian eteläosissa, kuten Babd al Mandabin salmesta (12° 15' N), ei kuitenkaan niemimaan pohjoisosassa tai Bagdadissa.

Amerigo Vespucci havaitsi ilmeisesti galaksin kolmannella merimatkallaan 1503–1504. Vasta vuonna 1519 kohde tuli länsimaiden tietoisuuteen, kun Fernão de Magalhães löysi uudelleen sekä suuren että pienen "pilven", jotka nimettiin hänen mukaansa.

24. helmikuuta 1987 Suuressa Magellanin pilvessä havaittiin supernova SN 1987A. 168 000 valovuoden etäisyydellä se on lähin supernova sitten Keplerin supernovan vuonna 1604. Pitkään luultiin Suuren Magellanin pilven olevan läheisin naapurigalaksimme, kunnes vuonna 1994 löydettiin himmeä Jousimiehen elliptinen kääpiögalaksi, joka sijaitsee yli kaksi kertaa lähempänä. Vuonna 2003 löydettiin vielä lähempänä oleva Ison koiran kääpiögalaksi.

Havaitseminen

Suuri Magellanin pilvi sijaitsee vain noin 20 asteen päässä eteläisestä taivaannavasta, eikä se siten ole koskaan havaittavissa Euroopasta tai muilta pohjoisilta alueilta käsin. Parhaiten se näkyy eteläiseltä pallonpuoliskolta, kuten Australiasta ja Etelä-Amerikasta. Sen näennäinen suuruusluokka on +0,1 magnitudia, mikä tekee siitä selvästi kirkkaimman galaksin tähtitaivaalla ja yhden kirkkaimmista syvän taivaan kohteista. Kohteen pintakirkkaus ei ole kovin suuri, sillä se levittyy lähes 11 asteen kokoiselle alueelle ja näyttää paljain silmin utuiselta pilveltä, ikään kuin Linnunradan jatkeelta. Hyvissä olosuhteissa Tarantellasumu (NGC 2070, 30 Doradus) näkyy paljain silminkin. Kiikarilla se näkyy jo hyvin, ja lisäksi sillä voi havaita muutamia avoimia tähtijoukkoja, kuten NGC 1910.

Katso myös

Lähteet

↑ Alan W. McConnachie, The observed properties of dwarf galaxies in and around the Local Group, The Astronomical Journal, New York, osa 144, nro. 1,‎ 5. kesäkuuta 2012, s. 4 (ISSN 0004-6256 ja 1538-3881, DOI 10.1088/0004-6256/144/1/4, arXiv 1204.1562) . Tieto on haettu Wikidatasta.
↑ R. Brent Tully, Hélène M. Courtois, Andrew E. Dolphin, J. Richard Fisher, Philippe Héraudeau, Bradley A. Jacobs, Igor D. Karachentsev, Dmitry Makarov, Lidia Makarova, Sofia Mitronova, Luca Rizzi, Edward J. Shaya, Jenny G. Sorce ja Po-Feng Wu, Cosmicflows-2: the data, The Astronomical Journal, New York, osa 146, nro. 4,‎ 5. syyskuuta 2013, s. 86 (ISSN 0004-6256 ja 1538-3881, DOI 10.1088/0004-6256/146/4/86, arXiv 1307.7213) . Tieto on haettu Wikidatasta.
↑ R. Brent Tully, Hélène M. Courtois ja Jenny G. Sorce, Cosmicflows-3, The Astronomical Journal, New York, osa 152, nro. 2,‎ 3. elokuuta 2016, s. 50 (ISSN 0004-6256 ja 1538-3881, DOI 10.3847/0004-6256/152/2/50, arXiv 1605.01765) . Tieto on haettu Wikidatasta.
↑ Georges Paturel, C. Petit, Ph. Prugniel, G. Theureau, J. Rousseau, M. Brouty, P. Dubois ja Laurent Cambrésy, HYPERLEDA. I. Identification and designation of galaxies, Astronomy and Astrophysics, osa 412, nro. 1,‎ 25. marraskuuta 2003, s. 45–55 (ISSN 0004-6361, 0365-0138, 1432-0746 ja 1286-4846, DOI 10.1051/0004-6361:20031411) . Tieto on haettu Wikidatasta.
↑ Jiwon Jesse Han, Kareem El-Badry, Scott Lucchini, Lars Hernquist, Warren Brown, Nico Garavito-Camargo, Charlie Conroy, Re'em Sari: Hypervelocity Stars Trace a Supermassive Black Hole in the Large Magellanic Cloud arxiv.org.
↑ Supermassiivinen musta aukko törmäyskurssilla Linnunradan kanssa mtvuutiset.fi. Viitattu 15.2.2025.

Paikallisen ryhmän galaksit

Kierteisgalaksit	Andromeda \| Linnunrata \| Kolmio
Elliptiset galaksit	M110 \| M32
Epäsäännölliset galaksit	Andromeda IV \| Feeniksin kääpiögalaksi \| Leo A \| IC 10 \| IC 1613 \| Kalojen kääpiögalaksi \| NGC 3109 \| Pieni Magellanin pilvi \| Sextans A \| Sextans B \| Suuri Magellanin pilvi \| UGC-A 86 \| UGC-A 92 \| Wolf-Lundmark-Melotte
Kääpiöellipsigalaksit	Barnardin galaksi \| GR 8 \| Jousimiehen kääpiögalaksi \| IC 5152 \| NGC 147 \| Pegasuksen kääpiögalaksi \| Vesimiehen kääpiögalaksi
Kääpiösferoidigalaksit	Andromeda I \| Andromeda II \| Andromeda III \| Andromeda V \| Ilmapumpun kääpiögalaksi \| Ison karhun I kääpiögalaksi \| Ison karhun II kääpiögalaksi \| Jousimiehen kääpiöellipsigalaksi \| Kassiopeian kääpiögalaksi \| Kuvanveistäjän kääpiögalaksi \| Kölin kääpiögalaksi \| Leo I \| Leo II \| Lohikäärmeen kääpiögalaksi \| NGC 185 \| Pegasuksen kääpiösferoidigalaksi \| Pienen karhun kääpiögalaksi \| Sekstantin kääpiögalaksi \| Sulatusuunin kääpiögalaksi \| Tukaanin kääpiögalaksi \| Valaan kääpiögalaksi
Mahdolliset jäsenet	2318-42 \| Argon kääpiögalaksi \| Camelopardalis A \| Kauriin kääpiögalaksi \| NGC 404 \| NGC 1560 \| NGC 1569 \| Sextans C \| UGC 9128 \| UKS 2323-326

[51cd44a09a968591579f1e55f1d11888-1] Alan W. McConnachie, The observed properties of dwarf galaxies in and around the Local Group, The Astronomical Journal, New York, osa 144, nro. 1,‎ 5. kesäkuuta 2012, s. 4 (ISSN 0004-6256 ja 1538-3881, DOI 10.1088/0004-6256/144/1/4, arXiv 1204.1562) . Tieto on haettu Wikidatasta.

[5a90524566dc0ccecfb9c245ec13dcd9-2] R. Brent Tully, Hélène M. Courtois, Andrew E. Dolphin, J. Richard Fisher, Philippe Héraudeau, Bradley A. Jacobs, Igor D. Karachentsev, Dmitry Makarov, Lidia Makarova, Sofia Mitronova, Luca Rizzi, Edward J. Shaya, Jenny G. Sorce ja Po-Feng Wu, Cosmicflows-2: the data, The Astronomical Journal, New York, osa 146, nro. 4,‎ 5. syyskuuta 2013, s. 86 (ISSN 0004-6256 ja 1538-3881, DOI 10.1088/0004-6256/146/4/86, arXiv 1307.7213) . Tieto on haettu Wikidatasta.

[9a463c5acfb922e1144cf09d613d2ff6-3] R. Brent Tully, Hélène M. Courtois ja Jenny G. Sorce, Cosmicflows-3, The Astronomical Journal, New York, osa 152, nro. 2,‎ 3. elokuuta 2016, s. 50 (ISSN 0004-6256 ja 1538-3881, DOI 10.3847/0004-6256/152/2/50, arXiv 1605.01765) . Tieto on haettu Wikidatasta.

[c3f30b435bc539213449b6ce9d47263a-4] Georges Paturel, C. Petit, Ph. Prugniel, G. Theureau, J. Rousseau, M. Brouty, P. Dubois ja Laurent Cambrésy, HYPERLEDA. I. Identification and designation of galaxies, Astronomy and Astrophysics, osa 412, nro. 1,‎ 25. marraskuuta 2003, s. 45–55 (ISSN 0004-6361, 0365-0138, 1432-0746 ja 1286-4846, DOI 10.1051/0004-6361:20031411) . Tieto on haettu Wikidatasta.

[5] Jiwon Jesse Han, Kareem El-Badry, Scott Lucchini, Lars Hernquist, Warren Brown, Nico Garavito-Camargo, Charlie Conroy, Re'em Sari: Hypervelocity Stars Trace a Supermassive Black Hole in the Large Magellanic Cloud arxiv.org.

[6] Supermassiivinen musta aukko törmäyskurssilla Linnunradan kanssa mtvuutiset.fi. Viitattu 15.2.2025.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

Auktoriteettitunnisteet
Kansainväliset	VIAF
Kansalliset	Saksa