Suomen ja Naton yhteisymmärryspöytäkirja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yhteisymmärryspöytäkirja Suomen tasavallan hallituksen ja Pohjois-Atlantin liiton transformaatioesikunnan komentajan johtoesikunnan sekä Pohjois-Atlantin liiton operaatioesikunnan välillä isäntämaatuen antamisesta Naton operaatioiden / harjoitusten / vastaavan sotilaallisen toiminnan toteuttamista varten (engl. Memorandum of understanding (MOU) between the government of the Republic of Finland and Headquarters, Supreme Allied Commander Transformation as well as Supreme Headquarters Allied Powers Europe regarding the provision of Host Nation Support for the execution of NATO operations / exercises / similar military activity) on Suomen valtion ja sotilasliitto Naton välinen yhteisymmärryspöytäkirja.[1]

Pöytäkirjan tarkoituksena on "luoda toimintaperiaatteet ja menettelyt tukikohtien perustamiseksi ja isäntämaatuen antamiseksi isäntämaassa oleville tai isäntämaan tukemille Naton joukoille Naton sotilaallisen toiminnan aikana"[2]. Pöytäkirja on tarkoitettu suunnittelun perustaksi. Sen käytäntöön soveltamisesta osapuolet päättävät tapaus kerrallaan.[3] Pöytäkirjassa määritellään ehdot, joilla Suomi isäntämaana voi tarjota joukoille tukea, tietoja ja suojelusta.[4][5]

Presidentti Niinistö ja ulkopoliittinen ministerivaliokunta päättivät heinäkuussa 2014, että Suomi allekirjoittaa yhteisymmärryspöytäkirjan Pohjois-Atlantin puolustusliitto Naton kanssa.[3]

Pöytäkirjan allekirjoitti Suomen puolesta puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg 4. syyskuuta 2014.[6] Samaan aikaan oman pöytäkirjan Naton kanssa allekirjoitti myös Ruotsi.[7]

Yhteisymmärryspöytäkirja on laadittu englanniksi, ja sen teksti on tallennettu valtion säädöstietopankkiin Finlexiin.[8] Ulkoministeriö on laadituttanut yhteisymmärryspöytäkirjasta suomenkielisen käännöksen[2].

Asema valtiosopimuksena

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Memorandum of understanding (lyh. MoU) eli yhteisymmärryspöytäkirja on valtioiden välinen tai valtioiden ja kansainvälisen järjestön välinen järjestely, "yhteisymmärrys", jolla ei yleensä haluta saada aikaan oikeudellisesti sitovia velvoitteita ja jota usein käytetään teknisluonteisten järjestelyjen tai toimintatapojen määrittämiseksi. Memorandum of understanding -termiä voidaan joskus käyttää myös merkityksessä ’tulkintaohje/selitys’ ja toisinaan myös valtiosopimuksen nimenä.[9]

Pöytäkirja ei ole kansainvälinen sopimus, vaan se on luonteeltaan poliittinen asiakirja. Pöytäkirja ei velvoita kumpaakaan osapuolta antamaan tai vastaanottamaan apua ja joukkoja. Suomi päättää siten kaikissa oloissa itse, ryhtyykö se toimintaan, jossa isäntämaatuesta tarvitsee sopia. Suomi ei sitoudu yhteisymmärryspöytäkirjalla vastaanottamaan Suomeen vieraita joukkoja tai sallimaan sellaisten kauttakulkua [10]

Valitukset oikeuskanslerille

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: tiivistettävä, kaikki lakien mutkat eivät kuulu tietosanakirjaan.

Oikeuskanslerille saapui useita kanteluita, joissa muun ohella epäiltiin, ettei Suomen ja Naton välillä tehdyn ns. isäntämaasopimuksen eli isäntämaatuesta tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan valmistelussa ollut noudatettu oikeaa menettelyä erityisesti sen vuoksi, että pöytäkirjaa ei ollut saatettu eduskunnan hyväksyttäväksi perustuslain mukaisesti. Osassa kanteluita epäiltiin myös, että sopimuksesta päättäneet tahot ja sen allekirjoittajiksi aikoneet olisivat syyllistyneet Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamiseen tai Suomen puolueettomuutta koskevien määräysten rikkomiseen. Näissä kanteluissa viitattiin erityisesti ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäseniin.[11]

Asiassa oli ensisijaisesti arvioitava, onko kanteluissa tarkoitetun yhteisymmärryspöytäkirjan kansallinen käsittely tapahtunut asianmukaisesti. Mikäli näin ei ole, tulee arvioitavaksi oikeuskanslerin valvontavaltaan kuuluvien, mukaan lukien valtioneuvoston jäsenet, oikeudellisen vastuun luonne.[11]

Puolustusministeriöstä hankittujen tietojen ja saadun asiakirjaselvityksen perusteella yhteisymmärryspöytäkirjan valmistelusta oli informoitu eduskuntaa ensimmäisen kerran vuonna 2010 sekä keväällä ja kesällä 2014 ratkaisusta tarkemmin ilmenevin tavoin. Tasavallan presidentin ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kokous oli 22. elokuuta 2014 linjannut, että yhteisymmärryspöytäkirja allekirjoitetaan. Puolustusministeri oli 26. elokuuta 2014 tehnyt allekirjoittamista koskevan päätöksen. Pöytäkirja allekirjoitettiin 4. syyskuuta 2014. Eduskunnalle toimitetun, ratkaisussa tarkemmin yksilöidyn aineiston mukaan yhteisymmärryspöytäkirja ei ole valtiosopimus, eikä se sisällä Suomelle uusia velvoitteita suhteessa Suomen jo aiemmin Naton kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyviin valtiosopimuksiin. Oikeuskanslerilla ei käytettävissä olevan aineiston perusteella ollut aihetta arvioida asiaa toisin, eikä näin ollen aihetta epäillä kenenkään oikeuskanslerin valvontavaltaan kuuluvan menetelleen lain tai virkavelvollisuuksiensa vastaisesti, kun yhteisymmärryspöytäkirjaa ei ollut saatettu eduskunnan hyväksyttäväksi. Käytettävissä olevan aineiston perusteella yhteisymmärryspöytäkirjan kansallisessa käsittelyssä ei näy poiketun niistä ratkaisussa tarkemmin kuvatuista menettelyistä, joita yhteisymmärryspöytäkirjojen kansallisessa käsittelyssä muutoinkin noudatetaan. Kantelut eivät antaneet aihetta oikeuskanslerin toimenpiteisiin. [11]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Isäntämaatukea koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittaminen Suomen ja Naton välillä Eduskunta. Ulkoasiainvaliokunta. Viitattu 2.10.2020.
  2. ↑ a b Yhteisymmärryspöytäkirja Suomen tasavallan hallituksen Pohjois-Atlantin liiton transformaatioesikunnan komentajan johtoesikunnan sekä... (pdf) docplayer.fi. Viitattu 11.5.2021. (docplayer.fi)
  3. ↑ a b Naton isäntämaasopimus tarkoittaa sotilasyksiköiden avustamista kaleva.fi. 27.8.2014. Kaleva. Viitattu 30.4.2016.
  4. ↑ Hakahuhta, Ari: Suomi sopimassa Naton kanssa valmiudesta avun vastaanottamiseen kriisitilanteissa yle.fi. 24.4.2014. Yleisradio. Viitattu 24.2.2016.
  5. ↑ Finland to sign off on NATO assistance deal ([vanhentunut linkki]) yle.fi. 22.4.2014. Arkistoitu 19.3.2016. Viitattu 24.2.2016. (englanniksi)
  6. ↑ Suomi allekirjoitti Naton kanssa isäntä­maasopimuksen (Archive.org) hs.fi. 4.9.2014. Sanoma. Arkistoitu 7.5.2016. Viitattu 30.4.2016. (Archive.org)
  7. ↑ Finland and Sweden sign Memorandum of Understanding with NATO shape.nato.int. 5.9.2014. Shape, Nato. Viitattu 24.2.2016. (englanniksi)
  8. ↑ Puolustusministeriön ilmoitus Naton kanssa tehdystä isäntämaatukea koskevasta yhteisymmärryspöytäkirjasta finlex.fi. 8.9.2014. Editaa. Viitattu 26.2.2016.
  9. ↑ valtiosopimussanasto (PDF) finlex.fi. 7.1.2013. Editaa. Viitattu 23.1.2018.
  10. ↑ Ulkoministeri Erkki Tuomiojan haastattelu iltalehti.fi. 27.8.2014. Iltalehti. Viitattu 23.1.2018.
  11. ↑ a b c Oikeuskanslerin ratkaisu OKV/839/1/2014 Oikeuskanslerinviraston ratkaisut 2014. 29.9.2014. Oikeuskanslerinvirasto. Viitattu 22.6.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_ja_Naton_yhteisymmärryspöytäkirja&oldid=21411018”