Suomen ja Naton isäntämaasopimus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomen ja Naton välinen isäntämaasopimus (virallinen nimi Yhteisymmärryspöytäkirja Suomen tasavallan hallituksen ja Pohjois-Atlantin liiton transformaatioesikunnan komentajan johtoesikunnan sekä Pohjois-Atlantin liiton operaatioesikunnan välillä isäntämaatuen antamisesta Naton operaatioiden / harjoitusten / vastaavan sotilaallisen toiminnan toteuttamista varten, engl. Memorandum of understanding (MOU) between the government of the Republic of Finland and Headquarters, Supreme Allied Commander Transformation as well as Supreme Headquarters Allied Powers Europe regarding the provision of Host Nation Support for the execution of NATO operations / exercises / similar military activity) on Suomen valtion ja sotilasliitto Naton välinen sopimus.[1]

Pöytäkirja määrittää sitä miten Naton sekä sen jäsen- tai muiden valtioiden joukot voivat perustaa tukikohtia ja tuoda joukkoja isäntämaan alueelle sekä rauhan että kriisin aikana.[1][2] Pöytäkirja täsmentää isäntämaata tarjoamaan tukea, tietoja ja suojelusta joukoille.[3][4]

Presidentti Niinistö ja ulkopoliittinen ministerivaliokunta päättivät heinäkuussa 2014, että Suomi allekirjoittaa yhteisymmärryspöytäkirjan Pohjois-Atlantin puolustusliitto Naton kanssa.[2]

Pöytäkirjan allekirjoitti Suomen puolesta puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg 4. syyskuuta 2014.[5] Samaan aikaan oman pöytäkirjan Naton kanssa allekirjoitti myös Ruotsi.[6]

Yhteisymmärryspöytäkirja on laadittu englanniksi, ja sen teksti on tallennettu valtion säädostietopankki Finlexiin.[7] Ulkoministeriö on laatinut yhteisymmärryspöytäkirjasta suomenkielisen käännöksen.[8]

Asema valtiosopimuksena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Memorandum of understanding (lyh. MoU) - yhteisymmärryspöytäkirja on valtioiden välinen tai valtioiden ja kansainvälisen järjestön välinen järjestely, "yhteisymmärrys", jolla ei yleensä haluta saada aikaan oikeudellisesti sitovia velvoitteita ja jota usein käytetään teknisluonteisten järjestelyjen tai toimintatapojen määrittämiseksi. Memorandum of understanding -termiä voidaan joskus käyttää myös merkityksessä ’tulkintaohje/selitys’ ja toisinaan myös valtiosopimuksen nimenä.[9]

Pöytäkirja ei ole kansainvälinen sopimus, vaan se on luonteeltaan poliittinen asiakirja. Pöytäkirja ei velvoita kumpaakaan osapuolta antamaan tai vastaanottamaan apua ja joukkoja.Suomi päättää siten kaikissa oloissa itse, ryhtyykö se toimintaan, jossa isäntämaatuesta tarvitsee sopia. Suomi ei sitoudu yhteisymmärryspöytäkirjalla vastaanottamaan Suomeen vieraita joukkoja tai sallimaan sellaisten kauttakulkua [10]

Valitukset oikeuskanslerille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeuskanslerille saapui useita kanteluita, joissa muun ohella epäiltiin, ettei Suomen ja Naton välillä tehdyn ns. isäntämaasopimuksen eli isäntämaatuesta tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan valmistelussa ollut noudatettu oikeaa menettelyä erityisesti sen vuoksi, että pöytäkirjaa ei ollut saatettu eduskunnan hyväksyttäväksi perustuslain mukaisesti. Osassa kanteluita epäiltiin myös, että sopimuksesta päättäneet tahot ja sen allekirjoittajiksi aikoneet olisivat syyllistyneet Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamiseen tai Suomen puolueettomuutta koskevien määräysten rikkomiseen. Näissä kanteluissa viitattiin erityisesti ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäseniin.

Asiassa oli ensisijaisesti arvioitava, onko kanteluissa tarkoitetun yhteisymmärryspöytäkirjan kansallinen käsittely tapahtunut asianmukaisesti. Mikäli näin ei ole, tulee arvioitavaksi oikeuskanslerin valvontavaltaan kuuluvien, mukaan lukien valtioneuvoston jäsenet, oikeudellisen vastuun luonne.

Puolustusministeriöstä hankittujen tietojen ja saadun asiakirjaselvityksen perusteella yhteisymmärryspöytäkirjan valmistelusta oli informoitu eduskuntaa ensimmäisen kerran vuonna 2010 sekä keväällä ja kesällä 2014 ratkaisusta tarkemmin ilmenevin tavoin. Tasavallan presidentin ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kokous oli 22.8.2014 linjannut, että yhteisymmärryspöytäkirja allekirjoitetaan. Puolustusministeri oli 26.8.2014 tehnyt allekirjoittamista koskevan päätöksen. Pöytäkirja allekirjoitettiin 4.9.2014. Eduskunnalle toimitetun, ratkaisussa tarkemmin yksilöidyn aineiston mukaan yhteisymmärryspöytäkirja ei ole valtiosopimus, eikä se sisällä Suomelle uusia velvoitteita suhteessa Suomen jo aiemmin Naton kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyviin valtiosopimuksiin. Oikeuskanslerilla ei käytettävissä olevan aineiston perusteella ollut aihetta arvioida asiaa toisin, eikä näin ollen aihetta epäillä kenenkään oikeuskanslerin valvontavaltaan kuuluvan menetelleen lain tai virkavelvollisuuksiensa vastaisesti, kun yhteisymmärryspöytäkirjaa ei ollut saatettu eduskunnan hyväksyttäväksi. Käytettävissä olevan aineiston perusteella yhteisymmärryspöytäkirjan kansallisessa käsittelyssä ei näy poiketun niistä ratkaisussa tarkemmin kuvatuista menettelyistä, joita yhteisymmärryspöytäkirjojen kansallisessa käsittelyssä muutoinkin noudatetaan. Kantelut eivät antaneet aihetta oikeuskanslerin toimenpiteisiin. [11]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Nato: Isäntämaasopimus on osa kumppanuusohjelmaa Suomen kanssa hs.fi. 27.8.2014. Sanoma Oyj. Viitattu 24.2.2016.
  2. a b STT: Naton isän­tä­maa­so­pi­mus tarkoittaa so­ti­la­syk­si­köi­den avustamista kaleva.fi. 27.8.2014. Kaleva Oy. Viitattu 30.4.2016.
  3. Hakahuhta, Ari: Suomi sopimassa Naton kanssa valmiudesta avun vastaanottamiseen kriisitilanteissa yle.fi. 24.4.2014. Yleisradio Oy. Viitattu 24.2.2016.
  4. Finland to sign off on NATO assistance deal yle.fi. 22.4.2014. Yleisradio Oy. Viitattu 24.2.2016. (englanniksi)
  5. STT–HS: Suomi allekirjoitti Naton kanssa isäntä­maasopimuksen hs.fi. 4.9.2014. Sanoma Oyj. Viitattu 30.4.2016.
  6. Finland and Sweden sign Memorandum of Understanding with NATO shape.nato.int. 5.9.2014. SHAPE, Nato. Viitattu 24.2.2016. (englanniksi)
  7. Puolustusministeriön ilmoitus Naton kanssa tehdystä isäntämaatukea koskevasta yhteisymmärryspöytäkirjasta finlex.fi. 8.9.2014. Oikeusministeriö ja Edita Publishing Oy. Viitattu 26.2.2016.
  8. Ulkoministeriön laatima käännös (PDF) eduskunta.fi. 22.4.2015. Ulkoministeriö. Viitattu 21.2.2017.
  9. valtiosopimussanasto (PDF) finlex.fi. 7.1.2013. Finlex. Viitattu 23.1.2018.
  10. Ulkoministeri Erkki Tuomiojan haastattelu (html) iltalehti.fi. 27.8.2014. Iltalehti. Viitattu 23.1.2018.
  11. Oikeuskanslerin ratkaisu OKV/839/1/2014 (html) Oikeuskanslerinviraston ratkaisut 2014. 29.9.2014. Oikeuskanslerinvirasto. Viitattu 26.1.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]