Suomen anarkistiliitto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Anarkistimerkki

Suomen anarkistiliitto (SAL, vuoteen 1992 Suomen anarkosyndikalistinen liitto) oli suomalaisten anarkistien 1980-luvun jälkipuoliskolla perustama yhteenliittymä, joka toimi aktiivisesti kymmenisen vuotta. SAL oli 1990-luvun vaihteessa osa Kansainvälistä työväenliittoa (IWA),[1] vuodesta 1922 toiminutta anarkosyndikalistien yhteenliittymää. SAL oli ensimmäinen varsinainen valtakunnallinen anarkistijärjestö Suomessa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SAL perustettiin kahteen otteeseen, vuosina 1986 ja 1988,[2] joidenkin tietojen mukaan myös 1987.[3][vanhentunut linkki] Pienimuotoisena alkanut toiminta laajeni nopeasti 1990-luvun alussa Neuvostoliiton romahdettua, jolloin SAL sai vasemmistolaisen nuorison keskuudessa huomattavan aseman.[2] SAL:n toimintaan kuului tuolloin kokousten lisäksi muun muassa julisteiden liisteröintiä, mielenosoitusten järjestämistä ja erilaisten kampanjoiden suunnittelua.[4]

Jo vuonna 1994 keskinäiset kiistat lamauttivat järjestön kasvun. Riidat alkoivat poliisin pidätettyä SAL:n jäseniä "Ampukaa Esko Aho" -julistekampanjan[5] jälkeen ja ne laajenivat koskemaan järjestäytymistapoja sekä erään jäsenen erottamista.[2]

SAL:lle hyväksyttiin liitto-ohjelma talvella 1997–1998, mutta liiton toiminta oli tuolloin jo hiipumassa eikä ohjelmalla siten ehtinyt olla juurikaan vaikutusta käytäntöön. Viimeinen SAL:n maanlaajuinen kokoontuminen pidettiin syyskuussa 1997 Jyväskylässä, mutta esimerkiksi liiton lehti ilmestyi vielä 1999. Jäsenmaksuista kertyneitä varoja käytettiin muun muassa Tampereella pidetyn EU-huippukokouksen vastatapahtumien järjestämiseen syksyllä 1999.[2]

Helsingissä ja Kuopiossa toimi 1990-luvun alussa osin SAL:n kanssa kilpaillut Anarkistinen maailma (AM), jossa eläinoikeuskysymykset saivat SALlia keskeisemmän aseman. AM:n keskeiset toimijat olivat sittemmin perustamassa Oikeutta eläimille (OE) -yhdistystä, johon siirtyi myös SAL:n aktiiveja. vuodesta 1992 lähtien SAL:n jäsenet olivat mukana perustamassa Antifa-ryhmiä ympäri Suomea. 1990-luvun loppupuolella, SAL:n toiminnan kuihtuessa, sen jäseniä siirtyi OE:n lisäksi muun muassa syndikalistiseen Solidaarisuuteen, Anarkofeministiliitto Peppiin, Mustaan Sateenkaareen, ja Ruokaa ei aseita -ryhmiin. Solidaarisuuden toimintaan osallistui 1990-luvun lopussa noin 70 henkilöä, joista suuri oli anarkisteja.[2]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SAL:n toiminta perustui paikallisiin osastoihin eikä sillä ollut erillisiä keskuselimiä. Yhteiset päätökset tehtiin kahdesti vuodessa kokoontuneissa yleiskokouksissa, joissa kaikki jäsenet olivat äänivaltaisia.[6] SAL:lla oli osastoja parhaimmillaan noin kymmenellä paikkakunnalla. Vuonna 1992 paikallisosasto oli Helsingissä, Tampereella, Oulussa ja Kemissä.[4] Myöhemmin niitä perustettiin lisäksi ainakin Hämeenlinnaan, Jyväskylään, Järvenpäähän, Rovaniemelle, Tornioon ja Varkauteen.[6]

SAL:n jäsenmäärä oli suurimmillaan vuonna 1992, jolloin noin 250 henkilöä maksoi liiton jäsenmaksun. Jo seuraavana vuonna maksaneiden määrä kuitenkin putosi kuuteenkymmeneen vakiintuen tämän jälkeen noin sataan, kunnes toiminta käytännössä lopahti 1990-luvun lopussa.[2]

Tiedotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SAL:n tiedotuslehti oli kuukausittain ilmestynyt Vapaustaistelija, jolla tiedotettiin jäsenille muun muassa tulevista tapahtumista. Vapaustaistelijan viimeinen numero ilmestyi 1999.[2]. SAL:n jäsenet olivat vahvasti mukana myös 1989 aloittaneen Kapinatyöläisen toimitustyössä. Kapinatyöläinen ei kuitenkaan ollut SAL:n lehti,[4] ja se on jatkanut ilmestymistään SAL:n kuoltua vuonna 1999.

Vuonna 1996 SAL julkaisi suomeksi Rudolf Rockerin teoksen Anarkosyndikalismi – vapaa työväenliike vuodelta 1938. Rockeria kutsuttiin kirjan esipuheessa ”anarkosyndikalismin tärkeimmäksi teoreetikoksi”.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mikä on Kansainvälinen Työväen Liitto AIT? (Kapinatyöläinen #2, 1989). linkki
  2. a b c d e f g Antti Rautiainen: Anarkistit ja järjestäytyminen (Kapinatyöläinen #27, 2000). linkki
  3. Pommit esiin, aate auki (Aviisi 11/1995). linkki [vanhentunut linkki]
  4. a b c Kapinatyöläinen -toimituksen puheenvuoro (Kaurapuuro #5, 1992). linkki
  5. ks. Asmo Koste: Kansalaisaktivisteista yritetään leipoa epäilyttävää massaa (Libero 3/1997). linkki
  6. a b SAL:n mainos verkossa 1990-luvun lopussa. linkki
  7. Rudolf Rocker: Anarkosyndikalismi – Vapaa työväenliike (Suomen anarkistiliitto 1996). linkki The Anarchist Libraryn suomenkieliseen osioon

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]