Suomen Lennätinlaitos

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen Lennätinlaitos oli vuosina 1918–1927 toiminut suomalainen keskusvirasto, joka vastasi lennätinasioista.

Autonomian aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen lennätinverkoston rakentaminen alkoi sotalaitoksen tarpeita varten Krimin sodan aikana. Helsingin ja Pietarin välinen sähkölennätinyhteys valmistui vuonna 1855; samana vuonna annettiin keisarillisella määräyksellä valtiolle yksinoikeus lennätinlinjojen omistukseen.[1] Useimmissa maissa lennätin toimi postilaitoksen yhteydessä, mutta Suomen lennätinosasto (vuodesta 1874 Suomen lennätinpiiri[2]) oli alkuaan yksi 18:sta Venäjän lennätinlaitoksen piiristä, ja sitä johdettiin Pietarista käsin. Sen asemapaikaksi määrättiin vuonna 1859 Turku, mutta se siirrettiin jo 1864 Helsinkiin.

Lennätinlaitoksen palvelukseen otettiin ensi sijassa naisia. He olivat ensimmäisiä virkapukuisia naisvirkailijoita. Naisten palkkaaminen muihinkin virastojen, konttorien, kauppapuotien ja teollisuuden tehtäviin lisääntyi 1870-luvulta alkaen.[1]

Itsenäisen Suomen lennätin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen itsenäistymisen jälkeen Vaasan senaatti päätti 13.2.1918 lennätinlaitoksen ottamisesta Suomen valtion haltuun. Myöhemmin samana vuonna perustettiin keskusvirastona Suomen Lennätinlaitos, jolle alistettiin myös puhelintoimi. Lennätinlaitos yhdistettiin 1.6.1927 alkaen Postihallituksen kanssa uudeksi Posti- ja lennätinhallitukseksi.

Pääjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Titteli vuoteen 1918 päällikkö; vuodesta 1918 pääjohtaja

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pääjohtajakunta, s. 224–226. SKS, Helsinki, 2005.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Aimo Halila: ”Yhteiskunnallisia uudistuksia ja uusia aatteita”, Suomen historia. Osa 5 (päätoimittaja Yrjö Blomstedt), s. 271. Espoo: Weilin + Göös, 1986. ISBN 951-35-2494-9.
  2. Telekommunikation. Nisse Husberg, Uppslagsverket Finland. Viitattu 31.7.2017.