Suolihuuhtelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suolihuuhtelu eli paksusuolen vesipesu on hoitomuoto, jossa tarkoituksena on pestä vajaan kahden metrin mittainen paksusuoli. Sitä käytetään uskomushoitona mutta eräissä tapauksissa, kuten poikkeuksellisen vaikea ummetus tai paksusuoliavanteen päivättäinen hoito sen käytölle on myös lääketieteelliset perusteet.

Lääketieteellisesti perusteltu käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suolihuuhtelua käytetään esimerkiksi poikkeuksellisen vaikeissa ummetustapauksissa ja se on suosittu myös paastojen yhteydessä. Myrkytyspotilaiden hoidossa annetaan nenämahaletkun kautta huuhteluliuosta, jonka annetaan kulkeutua koko suoliston läpi.

Paksusuoliavanneleikatuilla suolihuuhtelu on keino suolen tyhjentämiseen. Päivittäisen huuhtelun avulla suolen toiminta saadaan säännölliseksi ja kontrolloiduksi. Huuhtelu sopii aktiiviselle ja hyväkuntoiselle henkilölle, ja se on osaattava tehdä oikein, koska väärin tehtynä se voi aiheuttaa jopa suolen puhkeamisen.[1][2]

Käyttö uskomushoitona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskomushoitona suolihuuhtelu on terveysvaikutuksiltaan kiistanalainen. Suolihuuhtelussa säiliöstä johdetaan letkun kautta haaleata tai lämmintä vettä peräaukkoon. Veden annetaan juosta vapaasti suoleen, ja kun suolessa tuntuu jännitystä, vedentulo katkaistaan ja ulostetaan välillä. Suolihuuhtelu voidaan tehdä myös koneellisesti, jolloin peräaukkoon laitetussa suulakkeessa voi olla erilliset meno- ja tulovesiletkut. Koneellinen suolihuuhtelu kestää vajaan tunnin.

Suolihuuhtelun kannattajien mukaan se auttaa väsymykseen, ummetukseen, turvotukseen ja ilmavaivoihin sekä puhdistaa suolen kuonasta.

Suolihuuhtelun vaikuttavuudesta on tehty vain vähän tutkimuksia, koska esimerkiksi lumevaikutusta ei voida testata. Suolihuuhtelulaitteiden välillä ei havaittu suurta eroa 1993 Kuopion yliopistollisessa sairaalassa tehdyssä tutkimuksessa. Kuonan vähenemisestä ei saatu selvää näyttöä eikä myöskään elohopean esiintymisen vähenemisestä, mutta veressä olevien haitallisten fenolin ja kresolin pitoisuudet näyttivät pienentyvän suolihuuhtelun seurauksena[3]. Tiedetään myös, että suolihuuhtelulla voidaan poistaa suolistosta kiinteiksi muodostuneita möykkyjä.

Sisätautien ja gastroenterologian erikoislääkäri Markku Voutilaisen mukaan suolihuuhtelu ei vaikuta elimistön yleiseen puhdistumiseen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Husa, Antero: Pysyvä paksusuoliavanne. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 1992, 108. vsk, nro 11, s. 1067. Artikkelin verkkoversio Viitattu 4.10.2012.
  2. Avannetuotteet (pdf) Coloplast. Viitattu 4.10.2012.
  3. http://www.yle.fi/terveys/aitounelma/colonic3.html