Suojasää

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Moskovan kansainvälinen nuorisofestivaali vuonna 1957 oli yksi Neuvostoliiton suojasään merkkitapahtumista.

Suojasää (ven. о́ттепель, ottepel) tarkoittaa historiallisessa merkityksessä Stalinin kuolemaa seurannutta Neuvostoliiton kulttuurielämän rajoitettua vapautumista. Vaihe on saanut nimensä Ilja Ehrenburgin vuonna 1954 ilmestyneen samannimisen pienoisromaanin mukaan. Varsinaisesti suojasään katsotaan alkaneen Nikita Hruštšovin NKP:n 20. puoluekokouksessa vuonna 1956 pitämästä puheesta, jossa hän tuomitsi Stalinin ajan rikokset.[1]

Suojasään aikana kirjailijoille ja taiteilijoille sallittiin uusia aiheita ja tyylikokeiluja, jotka olivat aikaisemmin olleet kiellettyjä. Kirjallisuuden alalla merkittävin tapaus oli vuonna 1961 ilmestynyt Aleksandr Solženitsynin vankileirikokemuksista kertova Ivan Denisovitšin päivä. Uusista runoilijoista tunnetuin oli Jevgeni Jevtušenko, jonka Babi Jar kuvaa juutalaisten joukkomurhaa toisen maailmansodan aikana ja sisältää viittauksia Neuvostoliiton antisemitismiin. Uuden näyttämötaiteen uranuurtajia olivat vuonna 1956 perustettu Sovremennik-teatteri ja Juri Ljubimovin vuodesta 1964 johtama Taganka-teatteri. Nuorten elokuvaohjaajien, kuten Mihail Kalatozovin, Grigori Tšuhrain ja Andrei Tarkovskin, teokset kuvasivat ihmisen sisäistä maailmaa. Kokonaan uuden taidemuodon muodosti trubaduurien kitararunous,[1] esimerkkinä Vladimir Vysotski.[2]

Vapautumisen rajat tulivat vastaan Boris Pasternakin Nobel-palkintoa seuranneessa parjauskampanjassa vuonna 1958. Nikita Hruštšov arvosteli kovasanaisesti Moskovan Maneesihallissa loppuvuodesta 1962 näytteillä ollutta abstraktia taidetta. Todellisen ilmaisuvapauden puuttuminen johti vähitellen toisinajattelijaliikkeen ja maanalaisen kirjallisuuden syntyyn.[1]

Suojasään päättymisajankohdasta on esitetty erilaisia näkemyksiä. Sen on katsottu loppuneen Hruštšovin syrjäyttämiseen vuonna 1964, Andrei Sinjavskin ja Juli Danielin oikeudenkäyntiin 1966 tai Tšekkoslovakian miehitykseen 1968.[3] Suojasäätä seurannutta Brežnevin aikaa kutsutaan pysähtyneisyyden kaudeksi.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Encyclopedia of Russian History. Farmington Hills: Thomson Gale, 2004. ISBN 0-02-865693-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Encyclopedia of Russian History, s. 1535
  2. Levan Tvaltvadze, Heidi Zidan: Vysotskin laulut kaikuvat Vysotski Festillä seitsemällä kielellä yle.fi, uutiset. 29.1.2019. Viitattu 13.12.2019.
  3. Encyclopedia of Russian History, s. 1536
  4. Encyclopedia of Russian History, s. 170