Sumuvirnayökkönen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sumuvirnayökkönen
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Vaarantunut [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Yökköset Noctuidae
Alaheimo: Ritariyökköset Catocalinae
Suku: Virnayökköset Lygephila
Laji: viciae
Kaksiosainen nimi

Lygephila viciae
(Hübner, 1822)

Katso myös

  Sumuvirnayökkönen Commonsissa

Sumuvirnayökkönen (Lygephila viciae) on keskikokoinen keskikesän yöperhoslaji. Se on luokiteltu Suomen lajien uhanalaisarvioinnissa 2010 vaarantuneeksi (VU).[2]

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskikokoinen yökkönen, jonka siipien pohjaväri on ruskeanharmaa. Siipisuonet erottuvat selvästi vaaleina pitkittäisviiruina ja siiven kärkiosa on muuta siipeä tummempi, ruskeansävyinen. Siipisuonet jakavat munuaistäplän 5–7 erilliseksi täpläksi. Näiden täplien väri on yleensä mustanruskea, mutta joskus musta väri puuttuu ja täplät ovat lähes yhtä vaaleita kuin muukin siipi. Rengastäplä puuttuu kokonaan. Siiven etureunassa, lähellä tyveä on yksi selkeä mustanruskea täplä ja aaltoviiru erottuu lähellä siiven kärkeä vaaleana poikkiviiruna. Takasiivet ovat vaalean rusehtavanharmaat, sekä ylä- että alapinnaltaan ulospäin hieman tummuvat. Keskiruumiin etuosa on silmiinpistävän tumma. Siipien kärkiväli on 35–40 mm.[3][4]

Hyvin samannäköinen on sinivirnayökkönen (Lygephila craccae). Sumuvirnayökkösen voi myös sekoittaa yleisempään hakasvirnayökköseen (Lygephila pastinum), jonka siipisuonet eivät kuitenkaan erotu samaan tapaan.

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sumuvirnayökköstä tavataan Etelä-Ranskasta ja Alpeilta aina Kiinaan, Japaniin ja Kuriileille saakka.[5] Lajin esiintyminen Suomessa on selvästi keskittynyt Etelä-Hämeeseen. Muutoin sitä on tavattu vain hajanaisesti etelärannikolla, lounaissaaristossa ja Etelä-Savossa. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesäkuun alkupuolelta heinäkuun puoleenväliin lennon huipun ollessa kesä-heinäkuun vaihteessa.[6]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvin paikoittainen ja melko harvinainen laji. Hyvällä paikalla se saattaa olla runsaslukuinen, mutta muuten perhosia tavataan yksitellen. Virnayökkösen elinympäristöjä ovat lämpimät niityt, joilla kasvaa pensaikkoa, erilaiset rinnepaikat, tienpientareet sekä valoisat lehtimetsät. Perhoset lentävät hämärän tulosta alkaen koko yön ja käyvät ahkerasti kukilla. Ne myös tulevat valolle ja jossain määrin makealla nesteellä kostutetulle syötille.[4][5]

Toukkia voi tavata heinäkuusta syyskuuhun. Kotelo talvehtii.[7]

Ruotsissa laji on luokiteltu silmälläpidettäväksi[8], Suomessa se on vaarantunut.[2]

Toukka elää hiirenvirnalla (Vicia cracca), mutta ainakin Keski-Euroopassa myös muilla hernekasveilla.[5]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]