Sinivirnayökkönen
| Sinivirnayökkönen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Yökköset Noctuidae |
| Alaheimo: | Ritariyökköset Catocalinae |
| Suku: | Virnayökköset Lygephila |
| Laji: | craccae |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lygephila craccae |
|
| Katso myös | |
Sinivirnayökkönen (Lygephila craccae) on virnayökkösten sukuun kuuluva harmaa yöperhonen.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Melko kookas ja rotevatekoinen yökkönen. Etusiipien pohjaväri on vaalean sinertävän harmaa, kärkiosasta ruskeampi. Siiven etureunassa on kolme hyvin erottuvaa mustanruskeaa täplää. Siipisuonet erottuvat vaaleina pitkittäisviiruina ja ne jakavat mustanruskean munuaistäplän 4–7 erilliseen täplään. Rengastäplä puuttuu kokonaan tai näkyy vain terävänä pisteenä. Takasiivet ovat harmaat, ulospäin tummenevat ja alapinnalla näkyy tumma reunavyö. Keskiruumis on pään takaa voimakkaasti tummentunut. Siipien kärkiväli 37–42 mm.[2][3][4]
Erityisen samannäköinen on sumuvirnayökkönen (Lygephila viciae), johon verrattuna sinivirnayökkönen on rotevampi ja siiven etureunassa on enemmän tummia täpliä.
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajia tavataan Pohjois-Afrikasta Euroopan poikki aina Itä-Siperiaan saakka.[5] Suomessa laji on lounais- ja etelärannikon harvinaisehko asukki. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena elokuun alusta syyskuun alkupuolelle.[6] Lentoaika on myöhempi kuin kahdella muulla virnayökkösellä.[5]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinivirnayökkönen elää lämpimillä ja avoimilla paikoilla, kuten niityillä, kedoilla, tienpientareilla sekä erilaisilla joutomailla. Sitä tavataan tavallisesti yksitellen, mutta laji saattaa ajoittain olla myös runsas. Perhoset lentävät yöllä, käyvät kukilla ja tulevat sekä valolle että syötille. Toukka koteloituu maahan löyhään kotelokoppaan. Talvehtii munana.[4]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukka syö hiirenvirnaa (Vicia cracca) ja metsävirnaa (Vicia sylvatica).[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Sinivirnayökkönen – Lygephila craccae Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/l/lygephila_craccae.html
- ↑ http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=2467
- ↑ a b Mikkola K, Jalas I. Suomen perhoset. Yökköset 2. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava 1979. ISBN 951-1-04297-1 s. 233
- ↑ a b c http://www.nhm.uio.no/fakta/zoologi/insekter/norlep/noctuidae/craccae.html
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen perhostutkijain seura (Arkistoitu – Internet Archive)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums[vanhentunut linkki] (saksaksi)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)