Sulaiman I

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sulaiman I
Sulaiman I hovissaan maalauksessa vuoden 1670 paikkeilta.
Sulaiman I hovissaan maalauksessa vuoden 1670 paikkeilta.
Persian šaahi
1666–1694
Edeltäjä Abbas II
Seuraaja Sultan Husain
Henkilötiedot
Syntynyt 1648
Kuollut 29. heinäkuuta 1694

Sulaiman I (s. 1648 – k. 29. heinäkuuta 1694, hallitsijanimeltään Safi II ja syntyjään Sam Mirza) Persian šaahi vuodesta 1666 vuoteen 1694 ja safavidien dynastian kahdeksas hallitsija[1]. Sulaiman keskittyi lähinnä hovielämään ja jätti maan todellisen hallitsemisen virkamiehilleen.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulaimanin kruunajaset kaiverroksessa.

Sulaiman eli alkujaan Sam Mirza syntyi vuoden 1648 alkupuolella. Hänen isänsä oli šaahi Abbas II ja äiti tšerkessiorja nimeltään Nekhat tai Nakeha. Safavidien hallitsijasuvun lapset oli tapana kasvattaa eristettyinä ullkomaailmasta haaremissa. Sulaimanin äidinkieli oli turkkilainen, eikä tiedetä miten hyvin hän osasi koskaan persiaa. Vastuu Sulaimanin kasvatuksesta olikin Aga Nazer-nimisellä mustalla eunukilla. Sulaimanin isä Abbas II kuoli syyskuussa 1666 ja ehdolla hänen seuraajakseen oli kaksi hänen poikaansa, Sulaiman ja hänen nuorempi veljensä Hamza Mirza. Seuraajaa valittaessa päädyttiin lopulta Sulaimaniin, joka kruunattiin hallitsijaksi hallitsijanimellä Safi II 1. lokakuuta 1666.[1]

Stenka Razinin johtamien Donin kasakkojen hyökkäystä Mazandaraniin vuosina 1668–1669 lukuun ottamatta Sulaimanin valtakausi oli suhteellisen rauhallinen. Sulaiman ei kiinnostunut maansa hallitsemisesta, vaan jätti hallinnoliset tehtävät ppitkälti virkamiehilleen nauttien itse hovielämästä.[2] Monista edeltäjistään poiketen hän ei esimerkiksi koskaan johtanut joukkojaan sotaretkellä.[1] Hän joi runsaasti raitistuen vain ajoittain terveydentilansa tai ohimenevän uskonnollisen hurskauden takia. Joidenkin aikalaisten mukaan hän saattoi juopuneena syyllistyä julmuuksiin ja hänen sanotaan esimerkiksi sokeuttaneen veljensä. Sulaimanin valtakaudella poliittisesti suuntautuneen ulaman vaikutusvalta kasvoi. Vaikutusvaltaiseksi hahmoksi nousi etenkin johtaviin pappeihin kuulunut Muhammad Baqir Majlis, jonka tarkemmasta vaikutuksesta on sittemmin tosin kiistelty. Hänen syykseen on usein sanottu eri vähemmistöjen vastaista vainoamispolittiikkaa, josta kärsivät esimerkiksi hindukauppiaat, juutalaiset ja zarathustralaiset.[2]

Sulaimanin valtakauteen kuului myös loisokkaiden moskeijoiden ja palatsien rakennustyöt, jotka saivat safavidihallinnon näyttämään ulospäin todellisuutta vahvemmalta. Rakennustyöt olivat kuitenkin myös merkki siitä, että valtion varoja suunnattiin yhä enemmän uskonnollisiin löahjoituksiin ja aikanaan suvaistsevana tyunnettu Persian älyllinen maailma muuttui kapeakatseisemmaksi.[2] Sulaiman kuoli 29. heinäkuuta 1694.[1] Tunnetun tarinan mukaan hänellä oli kuollinvuoteellaan vaikeuksia päättää seuraajastaan. Sulaiman kutsui koolle hovi- ja virkamiehensä sanoen: "Jos haluatte helppoutta, kohottakaa valtaistuimelle Husain Mirza. Jos toiveenne on maanne kunnia, kohottakaa valtaistuimelle Abbas Mirza". Tarinan todenperäisyyttä on vaikea arvioida, mutta valtaistuimelle nousi joka tapauksessa Sultan Husain, jota eunukit pitivät helpompana ohjailla.[2] Sulaiman haudattiin Qomin kaupunkiin monien edeltäjiensä tapaan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Rudi Matthee: SOLAYMĀN I Encyclopædia Iranica. Viitattu 25.5.2018. (englanniksi)
  2. a b c d Michael Axworthy: Iranin historia, s. 155-158. alkuteos: Iran: Empire of the Mind. A History from Zoroaster to the Present Day. Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Into Kustannus Oy, 2007. ISBN 978-952-264-191-5.