Stephanie Cook
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Yhdistynyt kuningaskunta
| |||
| Naisten nykyaikainen viisiottelu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Sydney 2000 | henkilökohtainen | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Budapest 1999 | viesti | |
| Kultaa |
Millfield 2001 | henkilökohtainen | |
| Kultaa |
Millfield 2001 | joukkuekilpailu | |
| Kultaa |
Millfield 2001 | viesti | |
 Hopeaa |
Mexico 1998 | joukkuekilpailu | |
| Hopeaa |
Budapest 1999 | joukkuekilpailu | |
| Hopeaa |
Pesaro 2000 | joukkuekilpailu | |
| Hopeaa |
Pesaro 2000 | viesti | |
 Pronssia |
Mexico 1998 | viesti | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Székesfehérvár 2000 | viesti | |
| Kultaa |
Sofia 2001 | henkilökohtainen | |
| Kultaa |
Sofia 2001 | joukkuekilpailu | |
| Hopeaa |
Drzonków 1999 | joukkuekilpailu | |
| Hopeaa |
Székesfehérvár 2000 | henkilökohtainen | |
| Hopeaa |
Székesfehérvár 2000 | joukkuekilpailu | |
| Pronssia |
Sofia 2001 | viesti | |
Tohtori Stephanie "Steph" Cook, MBE (s. 7. helmikuuta 1972 Irvine, Skotlanti) on brittiläinen uransa jo päättänyt nykyaikainen viisiottelija. Cook on 172 senttimetriä pitkä ja painaa 57 kilogrammaa.[1]
Lääketieteen opiskelija Cook saavutti kultaa henkilökohtaisesta kilpailusta vuoden 2000 kesäolympialaisista Lontoosta ollen naisten ensimmäinen nykyaikaisen viisiottelun olympiavoittaja.[1] MM-kilpailuista hän saavutti urallaan neljä kultaa, yhtä monta hopeaa ja yhden pronssin. Kultamitaleista yksi oli henkilökohtainen, vuodelta 2001. Vuonna 2001 Cook voitti myös henkilökohtaista EM-kultaa. EM-kisoista hän saavutti urallaan kolme kultaa, yhtä monta hopeaa ja yhden pronssin. Cook lopetti uransa vuonna 2001.[1]
Cook nimettiin uutenavuotena 2001 Brittiläisen imperiumin ritarikunnan jäseneksi (MBE). Hän valmistui vuonna 2008 lääketieteen tohtoriksi Bathin yliopistosta. Cook on esiintynyt myös televisiossa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c http://www.sports-reference.com/olympics/athletes/co/steph-cook-1.html (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kanerva, Juha: Lääketiede vei voiton Veikkaaja Lontoon olympialaiset -erikoisopas 2012, s. 71