Sonera-kirja

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sonera-kirja, oikealta nimeltään Minne hävisivät Soneran rahat?, on alun perin internetissä julkaistu tuntemattomien kirjoittajien teos. Se kertoo Soneran liiketoimista ja johtamisesta vuosina 2000−2001, jolloin Soneran toimitusjohtajana toimi Kaj-Erik Relander. Tänä aikana Sonera menetti muun muassa 4,3 miljardia euroa Saksan ja Italian UMTS-lupiin.[1]

Kirjassa esitettiin osittain kiistanalaisia väitteitä Sonerassa tapahtuneista laittomuuksista ja hallituksen sekä poliitikkojen salatusta osuudesta tapahtumiin. Lukuisista paljastuksista todeksi on osoittautunut ainakin teletunnistetietojen väärinkäyttö, josta on tuomittu hovioikeudessa useita Soneran entisiä työntekijöitä mukaan lukien Kaj-Erik Relander ja viestintäjohtaja Jari Jaakkola[2]. Yhtään kirjassa esitettyä paljastusta ei ole osoitettu perättömäksi – toisaalta moni väitteistä on sen luonteinen, että niiden kumoaminen on mahdotonta.

Kustannusyhtiö Art House julkaisi teoksen vuonna 2003 Miten hävisivät Soneran miljardit -nimisenä kirjana, jonka kirjoittajaksi ilmoitettiin nimimerkki Pekka Peloton. Vuonna 2007 Helsingin kihlakunnansyyttäjä Harri Ilander nosti Relanderin pyynnöstä kirjan kirjoittajaksi epäiltyä, Sonerassa konsulttina toiminutta Timo-Pekka Silénia vastaan kunnianloukkaussyytteen.[3][4]

Silén kiisti epäilyt ja Helsingin käräjäoikeus vapautti hänet syytteistä. Syytteen menestymisen kannalta tärkeimpänä pidettiin Silénin ja kustantajan välistä kirjeenvaihtoa, jonka käytön kunnianloukkausjutun käsittelyssä käräjäoikeus ja korkein oikeus asettivat hyödyntämiskieltoon. KKO:n kiellon jälkeen syyttäjä ja asianomistajana ollut Relander päättivät luopua vaateistaan marraskuussa 2009.[5]

Sonera-kirjan leviäminen internetissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sonera-kirja julkaistiin alun perin Freeserve-nimisellä anonyymipalvelimella. Ilta-Sanomissa julkaistiin kirjasta pikku-uutinen, jossa mainittiin nettikirjan osoite. Lehtijuttua seuraavana päivänä nimimerkki Peloton kopioi koko kirjan Arvopaperi.fi:n keskustelufoorumille. Tämän jälkeen kirja alkoi levitä nopeasti muille keskustelupalstoille sekä sähköpostitse. Arvopaperi.fi:n ylläpidon poistoyritykset eivät tuottaneet tulosta, sillä kirjaa kopioitiin foorumille yhä uudelleen. Sonera yritti poistattaa kirjan lukuisilta internetsivuilta, jolloin se sai lisää mediahuomiota. Digitoday julkaisi aiheesta pitkän uutisen[6] ja kirjan leviäminen kiihtyi entisestään.

Hakukoneyhtiö Googlelle on lähetetty pyyntö, että suomenkielisen Wikipedian sivu "Sonera-kirja" poistettaisiin Googlen hakutuloksista. [7]

Kirjoittajan etsintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvopaperi.fi tarjosi 1 000 euron vihjepalkkion kirjailijan paljastamisesta. ArtHouse julkaisi kirjasta osittain sensuroidun pokkariversion, jossa kirjoittaja esiintyi nimimerkillä Pekka Peloton. Keskusrikospoliisi kuulusteli ArtHousen toimitusjohtaja Heikki Haavikkoa todistajana saadakseen selville kirjan kirjoittajan, mutta Haavikko vetosi kustantajan lähdesuojaan ja kieltäytyi vastaamasta kirjoittajaa koskeviin kysymyksiin. KRP yritti tuomioistuimen päätöksellä velvoittaa Haavikon vastaamaan kirjan kirjoittajaa koskeviin kysymyksiin. Korkein oikeus käsitteli asiaa ja ratkaisussaan[8] se ei velvoittanut Haavikkoa vastaamaan esitutkinnassa kirjan kirjoittajaa koskeviin kysymyksiin.

Kunnianloukkaussyyte[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjassa esitetyistä väittämistä todeksi on osoittautunut teletunnistetietojen väärinkäyttö, josta on tuomittu hovioikeudessa useita Soneran entisiä työntekijöitä, mukaan lukien Kaj-Erik Relander. Teletunnistetietojen väärinkäytöksien oikeudenkäynnissä Relanderin puolustusasianajaja Jussi Savonen sanoi, että keskusrikospoliisin mukaan kirjan kirjoittaja on Soneran teknologiajohtamisyksikössä vuonna 2000 työskennellyt konsultti Timo-Pekka Silén.[9]

Silén kiisti väitteen, mutta Helsingin kihlakunnansyyttäjä Harri Ilander nosti häntä vastaan syytteen törkeästä kunnianloukkauksesta. Oikeudenkäynti Siléniä vastaan Helsingin käräjäoikeudessa alkoi 17. huhtikuuta 2007. Oikeudenkäynti koski kirjan internetversiota, jossa painetusta poiketen väitettiin Relanderin syyllistyneen taloudellisiin väärinkäytöksiin.[4] Sonera-kirjan internetversion mukaan "Relander siirsi tiettävästi yli 100 miljoonaa markkaa Soneran rahoja omille tileilleen ja yrityksilleen ulkomailla". Oikeudessa Relander vaati henkisestä kärsimyksestä 50 000 euron vahingonkorvausta.[10]

Käräjäoikeuden määräyksen mukaan syyttäjä ei saanut käyttää oikeuskäsittelyssä todistusaineistona kahta lähdesuojaa nauttivaa kirjettä. Avaintodisteina pidettyjen "Sonera-kirjeiden" epäillään antavan tietoa kirjan kirjoittajasta. Ne ovat painetun Sonera-kirjan kustantajan kirjeitä, joiden perusteella Siléniä alettiin epäillä kirjan internet-version kirjoittajaksi.[11]

Silén kiisti syytteen.[12] Hän myönsi vain kommentoineensa painettua kirjaa ja käskeneensä sen kustantajaa poistamaan kirjasta muun muassa väitteet Relanderin taloudellisista väärinkäytöksistä.[13] Silénillä ei oman kertomansa mukaan ole ollut edes mahdollisuutta saada Sonera-kirjan paljastamista asioista tietoja konsulttina toimiessaan.[14]

Syyttäjä väitti, että Silénillä olisi ollut kaunaa Soneraa ja etenkin Relanderia kohtaan, mikä olisi motivoinut hänet kirjoittamaan Sonera-kirjan. Silén kiisti myös tämän. Hänen puolustuksensa vetosi muun muassa suomen kielen tohtorilla teettämäänsä kielivertailuun, jossa todettiin Sonera-kirjan ja Silénin kirjoitusten muodon ja tyylin poikkeavan toisistaan. Helsingin käräjäoikeus hylkäsi Siléniä vastaan nostetut syytteet 4. toukokuuta 2007.[13]

Tuomiosta valitettiin hovioikeuteen. Syyttäjä haki purkua avaintodisteina pidettyjen kirjeiden hyödyntämiskiellolle.[15] Kesällä 2008 hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätökset: sen mukaan syyttäjällä on oikeus käyttää kirjeitä todisteena. Päätökselle haettiin valituslupa korkeimpaan oikeuteen, joka käsitteli asiaa kesällä 2009.[16]

Syyttäjä lopetti syytteen ajamisen marraskuussa 2009. Syyttäjän päätöksen taustalla on korkeimman oikeuden päätös KKO 2009:88, jonka mukaan syyttäjä ei saa käyttää todisteena kahta lähdesuojan alaista kirjettä. Syyttäjä katsoi, ettei ilman kirjeitä ole todisteita Siléniä vastaan. Myös jutun asianomistaja Soneran entinen toimitusjohtaja Kaj-Erik Relander oli valmis lopettamaan asian käsittelyn.[5]

Helsingin hovioikeus päätti 11. huhtikuuta 2010 antamassaan ratkaisussa, että käräjäoikeuden tuomio jää voimaan, koska sekä jutun syyttäjä että asianomistaja lopettivat jutun ajamisen hovioikeudessa.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sonera teki umts-investoinneista 4,3 miljardin euron alaskirjaukset 25.7.2002. HighTech Forum. Viitattu 18.11.2009.
  2. STT: Soneran ex-pomot eivät saaneet valituslupaa Taloussanomat. 12.11.2007. Viitattu 17.5.2015.
  3. Sonera-kirjasta syyte Silénille 4.4.2005. MTV3.fi. Viitattu 18.11.2009.
  4. a b Soneran nettikirja-juttu: Osa todisteista saastuneita 17.4.2007. MTV3.fi. Viitattu 18.11.2009.
  5. a b c Syyttäjä luopuu Sonera-kirjasyytteestä HS.fi. Viitattu 18.11.2009.
  6. Reijo Holopainen: Sonera-kirja nyt Arvopaperi AP Areenan sivuilla 27.6.2002. Digitoday. Viitattu 17.4.2007.
  7. Jussi Ahlroth: HS Helsingin Sanomat. 3.2.2015. Sanoma Oy. Viitattu 3.2.2015.
  8. Korkeimman Oikeuden ennakkopäätös KKO:2204:30: Sananvapauden käyttäminen joukkoviestinnässä - Lähdesuoja 26.3.2008. Finlex. Viitattu 18.4.2008.
  9. Relanderin puolustus paljasti Sonera-kirjasta epäillyn nimen 2.3.2005. MTV3.fi. Viitattu 18.11.2009.
  10. Syyttäjä vaatii Sonera-kirjasta ehdollista 20.10.2005. MTV3.fi. Viitattu 18.11.2009.
  11. Jaakko Kuivalainen: Sonera-kirjan kirjoittajaan viittavat kirjeet eivät käy todisteeksi 25.11.2005. Digitoday. Viitattu 18.11.2009.
  12. Sonera-kirjan pääkäsittely alkanut Yle Uutiset. 17.4.2007. YLE.fi. Viitattu 2.2.2008.
  13. a b Sonera-kirjajutun syytteet hylätty Yle Uutiset. 4.5.2007, päivitetty 30.10.2008. Yle.fi. Viitattu 18.11.2009.
  14. STT: Silénin mukaan Sonera-kirjan takana on useita kirjoittajia Kaleva. 13.4.2006. Viitattu 17.5.2015.
  15. Tuomo Pietiläinen: Timo Silén vapautettiin Sonera-kirjasyytteistä 4.5.2007. HS.fi. Viitattu 18.11.2009.
  16. Sonera-kirjajuttua puidaan taas korkeimmassa oikeudessa Yle Uutiset. 18.3.2009. Yle.fi. Viitattu 18.3.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]