Sitra

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo soittimesta. Sitra on myös Suomen itsenäisyyden juhlarahasto ja eräs Bahrainin saarista.
Sitra
Soitinryhmä Kielisoittimet
Alkuperämaa / ‑alue Etelä-Saksa, Itävalta
Liittyvä musiikin tyylilaji kansanmusiikki
Samankaltaisia soittimia kantele

Sitra, myös alppisitra tai vuorisitra on kielisoitin, jossa kaikukopan yli on pingotettu tavallisesti viisi melodiakieltä sekä 24–37 sointujen mukaan viritettyä säestyskieltä.[1] Se on suosittu soitin erityisesti alppimaissa ja Etelä-Saksassa.[2]

Melodiakielet on voitu virittää joko ns. baijerilaisen tai wieniläisen virityksen mukaan. Baijerilainen viritys on a, a, d, g, c. Wieniläisessä virityksessä äänet ovat a, d, g, g ja c.[1]

Melodiakielet kulkevat otelaudan nauhojen yli. Melodiakieliä soitetaan plektralla ja muut sormet voivat näppäillä sointukieliä. Alppi- ja sen sukulaissoittimen konserttisitran lisäksi soittimesta on olemassa versio nimeltä sointusitra, jossa sointukielet ovat ryhmissä, jotka on viritetty yleisimpien sävellajien kolmisoinnuiksi.[1]

Sitra on kehittynyt saksalaisesta Scheitholt-nimisestä soittimesta. Muita nykyisen sitran alkeellisempia edeltäjiä ovat olleet hummel ja langleik.[2]

Soitinluokituksessa sitrat merkitsee myös yleisnimityksenä kaikkia kaulattomia kielisoittimia, joissa kielet on pingotettu kaikupohjan yli. Sitran lisäksi sellaisia ovat esimerkiksi piano ja cembalo.[2]

  1. a b c Suuri Musiikkitietosanakirja 6 Seg–Ö, s. 38. Helsinki: Weilin + Göös ja Otava, 1992. ISBN 951-35-4730-2.
  2. a b c ”Sitra”, Tammen musiikkitietosanakirja, 2. osa (M–Ö), s. 166. Tammi, 1983. ISBN 951-30-5916-2.