Sisu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo luonteenpiirteestä. Katso sanan muista merkityksistä täsmennyssivulta.
”Suomalaisen sisun monumentti” tunturin huipulla Hetta–Pallas-vaellusreitin varrella, syksyllä 2010

Sisu on sitkeää, hellittämätöntä tahdonvoimaa, sinnikkyyttä, lannistumattomuutta.[1] Sisun käsite on osa suomalaista kansallisidentiteettiä.[2]

Kirjassaan Eräelämän perinteitä (1944) Sakari Pälsi liittää sisun suomalaisten parituhatvuotisen raivauskauden aikana kehittyneeseen luonnonvoimia uhmaavaan yritteliäisyyteen ja raatajaluonteeseen. Pälsin mukaan sisu voitaisiin määritellä ”voimaksi, jolla yritetään mahdottomia, mutta ei epätoivoisesti taistellen eikä sokeasti purren”. Sisu ei ole ”desperadomieltä” eivätkä sille ole ominaista ”hysteeriseen järkkymykseen” pohjautuvat tehokkaat äkki-iskut. ”Näistä epäterveistä energian tiivistymistä sisu eroaa elämänuskalluksensa ja voitontoivonsa puolesta", Pälsi kirjoitti. "Tiukassa paikassa sisu sanoo: mahdottomalta näyttää, mutta koetetaan kuitenkin. Ja sitten koetetaan – ja voitetaan.”[3]

Käsitys, että suomalaiset ovat pitkälti luonnon­olojen vuoksi sisukkaampia kuin useimmat muut kansat, tuli laajalti tunnetuksi 1900-luvun alku­vuosi­kymmeninä, mihin vaikutti erityisesti suomalaisten kestävyys­­juoksijoiden suuri menestys olympialaisissa ja muissa kansainvälisissä urheilu­kilpailuissa.[4] Entistäkin tunnetummaksi käsite suomalainen sisu tuli sittemmin talvisodan aikana. Ulkomaalaiset kirjeenvaihtajat ja toimittajat selittivät, että sana sisu kuvasi parhaiten Suomea. Yhdysvaltalainen New York Times -lehti kirjoitti sisusta: "sisu-sana oli ihmeellisin heidän sanoistaan."[5]

Sisu-sanalla on jo vanhan kirjasuomen ajan kirjallisuudessa kielteisiä, neutraaleja ja myönteisiä merkityksiä.[6] Myös vanhojen sanakirjojen sisu-sanalle antamat määritelmät sisältävät kielteisten merkitysten ohella neutraaleja ja myönteisiä merkityksiä, joita on aiemmin tunnettu huonosti.[7] ”Paha sisu” viittaa kiivaaseen, pahaan luonteenlaatuun.[1] Nykyaikaisessa psykologisessa tutkimuksessa sisu jaetaan hyödylliseen ja haitalliseen sisuun.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Halonen, Tero & Aro, Laura (toim.): Suomalaisten symbolit. Jyväskylä: Atena, 2005. ISBN 951-796-394-7.
  3. Pälsi, Sakari: Eräelämän perinteitä, s. 131–137. Porvoo - Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1944.
  4. Iso tietosanakirja, 12. osa (Siemen-Suomyrtti), art. Sisu, Otava 1937
  5. Hudson Strode,"SISU", A Word That Explains Finland, The New York Times 14.1 1940
  6. Helminen, Tanja: Sanan sisu merkityksen muuttuminen vanhan kirjasuomen ajan kirjallisuudessa ja varhaisen nationalismin valossa. AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen Aikakauslehti (2020), 17(2), 6–21. https://doi.org/10.30665/av.90015
  7. Helminen, Tanja: Sanakirjojen sisu: sävyjä, merkityseroja ja ristiriitaisuuksia SANANJALKA - Suomen Kielen Seuran vuosikirja (2021), 63(63), 284–293. https://doi.org/10.30673/sja.109109
  8. .Pentti Henttonen, Ilmari Määttänen, Emilia Makkonen, Anita Honka, Vilja Seppälä, Johanna Närväinen, Regina García-Velázquez, Jaakko Airaksinen, Markus Jokela, Emilia Elisabet Lahti: A measure for assessment of beneficial and harmful fortitude: development and initial validation of the Sisu Scale. Heliyon, 1.11.2022, 8. vsk, nro 11. PubMed:36406727. doi:10.1016/j.heliyon.2022.e11483. ISSN 2405-8440. Artikkelin verkkoversio. English

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haataja, Lauri & Kallio, Veikko: Suomalainen sisu. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19598-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.