Sinun puolestas elää ja kuolla

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kirjaa. Ilmaisulla voidaan viitata myös Lippulauluun.
Sinun puolestas elää ja kuolla
Suomen liput, nationalismi ja veriuhri 1917–1945
Tepora.jpeg
Kirjailija Tuomas Tepora
Kansitaiteilija Mika Tuominen
Kieli suomi
Genre historia, heraldiikka
Kustantaja WSOY
Julkaistu 2011
Ulkoasu sid.
Sivumäärä 480 s.
ISBN 978-951-0-37402-3
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Sinun puolestas elää ja kuolla. Suomen liput, nationalismi ja veriuhri 1917–1945 on Tuomas Teporan teos Suomen lipusta. Sen aiheena on Suomen historia itsenäistymisestä sotien päättymiseen Suomen lipun kautta. Teoksessa kerrotaan lippujen asemasta Suomen historiassa kansallisina symboleina ja aatteen kuvaajina.[1]

Teos perustuu Teporan väitöskirjaan Lippu, uhri, kansakunta: ryhmäkokemukset ja -rajat Suomessa 1917–1945 (2011). Se palkittiin vuoden 2011 tiedekirjana. Palkintoraadin arvion mukaan "Tepora onnistuu - - esittämään havainnollisesti kuinka lippuihin liittyvät tunnekokemukset rakentuvat."[1]

Teos kuvaa siniristilipun vähittäistä nousua kansalliseksi symboliksi. Siinä analysoidaan nuoren kansallisvaltion ja uhrautumisen suhdetta itsenäistymisestä aina sotien päättymiseen 1945.[2]

Tepora käsittelee teoksessa talvisotaa tarkastelemalla lippuja joukkoliikkeiden ja kansakunnan sosiaalisina symboleina sekä nationalistista uhriajattelua. Kriitikon mukaan Tepora edustaa 2000-luvulla vahvistunutta "uutta sotahistoriaa". Suuntauksen edustajien näkökulma sotaan ei ole vain kenraalien ja poliitikkojen strateginen toiminta, vaan sotaa tutkitaan laajemmin, myös sosiaalisena ja kulttuurisena ilmiönä. Menetelmä hyödyntää sosiologiaa, psykologiasta, antropologiaa ja kirjallisuudentutkimusta. Suuntauksen taustalla on Carolyn Marvinin ja David W. Inglen teoria, jonka mukaan kansallisvaltiota voidaan pitää primitiivisenä heimouskontona, jossa sodassa kuolleet nähdään lipun vaatimina pyhinä uhreina.[3]

Kriitikko katsoo Teporan soveltavan teoriaa onnistuneesti suomalaiseen nationalismiin. Hän pitää kuitenkin teoksen tyyliä raskaslukuisena ja paikoin koukeroisena, niin että lukija joutuu asiaan päästäkseen mielessään editoimaan tekstiä. Siitä huolimatta sisällön syvyys ja älyllinen haastavuus sivuuttavat tyylin ongelmat, ja lukija pääsee ansiokkaan teoksen avulla syventymään ihmisenä olemisen vaikeisiin kysymyksiin.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lippujen historia sai vuoden tiedekirja -palkinnon, Yle.fi/uutiset, viitattu 24.3.2012
  2. Tepora, takakansi.
  3. a b Olli Sinivaara, Siniristissä kiteytyi tappamisen mahti, Helsingin Sanomat 15.5.2011, viitattu 26.4.2012

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]