Sinikka Salo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aino Sinikka Hannele Salo (o.s. Manninen, s. 30. syyskuuta 1948 Kauhajoki) on suomalainen ekonomisti ja pankinjohtaja, koulutukseltaan valtiotieteen tohtori. Salo oli Suomen Pankin johtokunnan jäsen vuodesta 2000 vuoteen 2010.

Työura ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salo on opiskellut Helsingin yliopistossa matematiikkaa, tilastotiedettä ja kansantaloustiedettä. Hän valmistui luonnontieteiden kandidaatiksi matematiikka pääaineena vuonna 1970 ja valtiotieteen maisteriksi tilastotiede pääaineena vuonna 1974. valtiotieteen lisensiaatin tutkinnon hän suoritti pääaineena kansantaloustiede vuonna 1985 ja tohtorin tutkinto valmistui vuonna 1990. Kansantaloustieteen väitöskirja käsitteli asuntojen kysynnän, tuotannon ja hintojen muodostumisen teoriaa sovellutuksena Suomen asuntomarkkinat.[1]

Sinikka Salo työskenteli 1971–1974 Helsingin kaupungin metrotoimistossa, 1974–1990 taloustutkijana Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksessa Etlassa ja 1992–1993 kansantaloustieteen vt. apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa.

Suomen Pankissa Salo aloitti vuonna 1990. Ennen nimitystään Suomen Pankin johtokunnan jäseneksi Salo toimi ensimmäisten joukossa Euroopan keskuspankissa ja sen edeltäjässä Euroopan rahapoliittisessa instituutissa Frankfurtissa vuosina 1995–2000. Salon vastuualueeseen Suomen Pankin johtokuntakollegiossa kuuluivat viimeksi pankkitoiminnot, mukaan lukien maksuliike- ja rahahuoltopalvelut. Kahden toimikautensa aikana Salo vastasi johtokunnassa muun muassa rahapolitiikka- ja tutkimusosastosta, siirtymätalouksien tutkimuslaitoksesta, tilastotoiminnosta, Suomen Pankin strategian valmistelusta ja taloushallinnosta, tietopalveluista ja turvallisuudesta. Hän oli EU:n talous- ja rahoituskomitean jäsen 2000–2005 ja EKPJ:n kansainvälisten suhteiden komitean jäsen 2000–2010. Salo jäi eläkkeelle 15. lokakuuta 2010, 62-vuotiaana.[2]

Toiminnassaan Suomen Pankin johtokunnan jäsenenä Salo korosti Euroopan yhdentymistä, keskuspankin riippumattomuutta ja tasa-arvokysymyksiä. Hän puolusti voimakkaasti Suomen Pankin johtokunnan kollegioasemaa.[3] Salo oli kiistelty persoona miesvaltaisessa Suomen Pankin johtokunnassa. Suomen Kuvalehti teki haastattelun Salosta lokakuussa 2010. Siinä Salo kertoi Euroopan rahoitus- ja vakauspolitiikkaa ja Suomen Pankin johtokunnan kollegioasemaa koskevien kysymysten ohella naisjohtajista, joiden osa on usein sopeutua miehiseen valtakulttuuriin – tai joutua leimatuksi ja kiusatuksi, todeten itselläänkin olevan tällaisia kokemuksia.[4] Syntyneen kohun vuoksi Salo lähetti Suomen Pankin pankkivaltuustolle avoimen kirjeen asiasta[5] sekä STT:lle tiedotteen, jossa totesi kiusaamisasian olevan hänen osaltaan loppuun käsitelty. Helmikuussa 2011 julkaistussa Apu-lehden haastattelussa[6] Salo tilitti laajasti uraansa ja johtokuntakauttaan.

Julkaisutoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinikka Salon julkaisutoiminta käsittää useita tutkimusraportteja Etlan julkaisusarjassa sekä kymmeniä artikkeleita taloudellisissa aikakauskirjoissa ja lehdissä lähinnä raha- ja finanssipolitiikan sekä rahoitusmarkkinoiden alueelta.

Salo on julkaissut omaelämäkerrallisen tietokirjan Tahdon tähden (Otava 2004), jossa kertoo itselleen tärkeistä missioista: eurooppalaisuudesta ja eurosta, rahoitusmarkkinoiden integraatiosta, hyvinvointivaltion puolustamisesta ja tasa-arvon edistämisestä.

Luottamustoimia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinikka Salolla on ollut useita luottamustoimia sekä ammatillisissa että muissa yhteisöissä:

  • Helsingin yliopiston konsistorin jäsen 2007-2010, Kansalliskirjaston hallituksen jäsen 2010–2014, Kansalliskirjaston kummi 2012–, Helsingin yliopiston alumnivaltuuskunnan jäsen 2001–2007 ja varapuheenjohtaja 2005–2006
  • Sibelius-Akatemian tukisäätiön hallitus 2005–2010, Sibelius-Akatemian neuvottelukunnan puheenjohtaja 2010–2013
  • Euroopan Kulttuurisäätiön Suomen Osasto ry:n (EKSO) hallitus 2004–2010, puheenjohtaja 2006–2010
  • Aue-Säätiö/Stiftung valtuuskunta 2001–2005, hallitus 2005– ,puheenjohtaja 2010–
  • Anders Chydenius -säätiön hallitus 2005–2013
  • Boardman-verkoston liikkeenjohdollisen tutkimusryhmän (LJT) hallituksen jäsen 2008–2014, puheenjohtaja 2012–2014
  • Suomen Kansallisteatterin säätiön hallitus 2005–, varapuheenjohtaja 2015–

Salo on myös toiminut Kansantaloudellinen Yhdistys ry:n sihteerinä 1980–1982 ja johtokunnan jäsenenä ja puheenjohtajana 1994–1995 sekä toimittanut Kansantaloudellista aikakauskirjaa ja Finnish Economic Papers -lehteä toimitussihteerinä vuosina 1988–1990. Hän oli Naisasialiitto Unionin hallituksen jäsen vuosina 1975–1976 ja 1978 sekä IAW:n (International Alliance of Women) hallituksen jäsen vuosina 1976–1979. Hän on Naisekonomistien verkoston perustajajäsen 1980 ja Tieto-Finlandian valitsija vuonna 2010.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen Pankin johtokunnan jäsen Sinikka Salo (kausi päättyi 15.10.2010) bof.fi. Suomen Pankki. Arkistoitu 5.12.2008. Viitattu 26.10.2010.
  2. Helsingin Sanomat. cit. STT. Sinikka Salo jää ensi syksynä eläkkeelle Suomen Pankista. [1] (Arkistoituja kopioita – Internet Archive) viitattu 19.4.2010.
  3. "Suomen Pankissa tarvitaan edelleen kollegio",HS Vieraskynä-artikkeli 27.5.2010
  4. Helsingin Sanomat. cit. Suomen Kuvalehti. SK: Sinikka Salo kertoo joutuneensa kiusatuksi. [2] (Arkistoituja kopioita – Internet Archive) viitattu 22.10.2010.
  5. (http:/www.hs.fi/talous/artikkeli/Sinikka+Salon+kirje+Suomen+Pankin+pankkivaltuustolle/1135261348086)
  6. "Saa olla särmää", Apu 3.2.2011,s.12-17, http://www.apu.fi/artikkeli/Sinikka-Salon-moraalitestamentti/[vanhentunut linkki]