Simijärvi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Simijärvi
Sijainti Raasepori
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 60°10′23″N, 23°33′07″E
Pinnankorkeus 46,3 m
Pinta-ala 2,06 km²
Rantaviiva 13 km
Keskisyvyys 20 m
Tilavuus 0,0412 km³
Järvinumero 82.002.1.031View and modify data on Wikidata
Simijärvi

Simijärvi (Iso-Simi) on pienehkö järvi Länsi-Uudellamaalla Varsinais-Suomen rajan tuntumassa. Se sijaitsee Kiskon-Pohjan järviylängöllä Raaseporin kunnassa viitisen kilometriä Fiskarista pohjoiseen. Simijärvi kuuluu Fiskarsinjoen valuma-alueeseen.[1] Lähes luonnontilaista järveä ympäröi Simijärven luonnonsuojelualue.

Profiili[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisten järvien keskisyvyystilastossa Simijärvi on sijalla kolme.[1]lähde? Yli 40 miljoonan kuutiometrin vesitilavuus on moninkertainen useimpien samanlaajuisten suomalaisjärvien volyymiin nähden. Simijärven syvin kohta on noin 43 metriä. Järven rannat ovat lähes rakentamattomia ja niitä ympäröivät karut ja kallioiset kangasmetsät. Pienet kannakset erottavat Simijärven sen itäpuolisesta Pikku-Simistä ja eteläpuolisesta Lutsjöstä. Simijärven vedenlaatu on luokiteltu erinomaiseksi. Vesi on lievästi happamoitunutta ja vähäravinteista.[2]

Vähäsaarisen Simijärven suurin saari on Iso-Lensmanni.

Lajisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sisävesien ammattikalastajien merkittävin saaliskala muikku kuuluu Simijärven luontaiseen kalakantaan. Järvessä esiintyy myös kirjoeväsimppua, jota Suomessa tavataan lähinnä idässä ja pohjoisessa.[3] Simijärven pesimälinnustoa edustavat muun muassa selkälokki ja kuikka. Vesikasveista yleisimpiä ovat pohjalehtiset nuottaruoho, tummalahnaruoho, rantaleinikki ja Suomessa harvinainen raani. Uposlehtisiä vesikasveja edustaa Suomessa sangen harvinainen rentovihvilä.[4]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syvyytensä ja kirkasvetisyytensä ansiosta Simijärvi soveltuu erinomaisesti vedenalaiseen kuvaukseen.[5]

Simijärvestä on löydetty 19 metriä pitkä ja viisi metriä leveä hylky, jolle tehtiin dendrokronologinen tutkimus vuonna 2003.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]