Koordinaatit: 60.268°N, 24.867°E

Sillbölen kaivos

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Opaste Kaivokselan (alkujaan Sillbölen) rautakaivoksen jäänteille Vantaan Kaivokselassa, Kaivokselan koulun ja päiväkodin lähellä.

Sillbölen kaivos (myös Silvolan kaivokset tai Kaivokselan kaivokset) on Vantaan kaupungin länsiosassa Kaivokselassa sijaitseva historiallinen rautamalmikaivos, joka oli toiminnassa vuosina 1744–1866.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautamalmiesiintymän Sillbölen ratsutilan mailta, Mätäojan laakson itäpuolelta löysi vuonna 1744 vuorimestari Magnus Linder. Suomalaiset ruukit toivat tuohon aikaan malminsa enimmäkseen Ruotsista, joten esiintymä herätti toiveikkuutta. Malmin laadun takia louhinta kävi kuitenkin kannattamattomaksi ja se lopetettiin 1770. Seuraava vuonna 1785 alkanut louhintakausi taas keskeytyi sotaan kolme vuotta myöhemmin. Kaivostoiminta alkoi jälleen 1820, jolloin löydettiin huomattavan puhdasta malmia, jopa 60 %:n pitoisuuksia. Avolouhoksia kaivettiin aina 50 metrin syvyyteen. Sillbölen kaivos oli varsinkin 1830–1840-luvuilla Suomen suurimpia rautakaivoksia. Toiminta lakkasi lopullisesti vuonna 1866.

Nykyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvulla rakennettu Kaivokselan lähiö (ruots. Gruvsta) on saanut nimensä kaivoksesta. Kaivos sijaitsee taajaman länsipuolella Kaivokselan ala-asteen ja urheilukentän tuntumassa. Alue on virkistyskäytössä puistomaisena ulkoilualueena, joskin yksityisessä omistuksessa, ja se on suojeltu muinaisjäännösalue. Siellä sijaitsee yhä 12 eri kokoista avointa kaivoskuilua, joista syvin on 51 metriä syvä. Useimmat kuiluista on nykyisin aidattu paaluaidoilla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Altti Rankka: Hangosta Utsjoelle. Matkailijan käsikirja., s. 288. Artikkeli otsikolla Sillbölen rautamalmikaivokset. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1998. ISBN 951-1-15160-6. (suomeksi)