Seppo Linnainmaa
Seppo Ilmari Linnainmaa (s. 28. syyskuuta 1945 Pori) on suomalainen matemaatikko ja tietojenkäsittelytieteen tutkija. Linnainmaa suoritti vuonna 1974 ensimmäisen tietojenkäsittelytieteen tohtorin tutkinnon Helsingin yliopistossa.[1] Hän on julkaissut 21 teosta kolmella kielellä.[2] Hän hoiti muun muassa Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun tietojenkäsittelyopin apulaisprofessuuria vuosina 1977–1982. Sen jälkeen hän työskenteli VTT:ssä erikoistutkijana 1982–1989 ja tutkimuspäällikkönä 1994–2005.[3] Hän jäi eläkkeelle vuonna 2007[4].
Linnainmaan takaperoinen pyöristysalgoritmi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Linnainmaan vuonna 1970 tekemä pro gradu -työ Algoritmin kumulatiivinen pyöristysvirhe yksittäisten pyöristysvirheiden Taylor-kehitelmänä on kuuluisa.[5]
1960-luvun lopulla professori Martti Tienari lähetti lupaavan maisteriopiskelijansa Seppo Linnainmaan Tanskaan, jotta tämä voisi tanskalaisten paremman tietokoneen äärellä miettiä sitä, kuinka olisi mahdollista pysyä kärryillä tietokoneiden tekemien pienten pyöristysvirheiden kasautumisesta. Tällaisista virheistä kannettu huoli osoittautuisi aiheellisiksi vuosikymmeniä myöhemmin lukuisissa talouden ja ilmailun alojen onnettomuuksissa.[5]
Linnainmaan ongelma oli, että laskutoimitusten ketjussa toinen toistaan seuraavat pyöristykset johtivat siihen, että jokaisen uuden pyöristyksen yhteydessä olisi laskettava kaikki edelliset pyöristykset uudelleen, ja tähän kuluisi loputtomasti aikaa. "Heureka-hetkellään" Linnainmaa keksi laskea pyöristysvirheitä takaperin lähtien liikkeelle lopputuloksesta ja päätellen pyöristysvirheen suuruuden ainoastaan edellisestä laskutoimituksesta. Näin koko ketjua ei tarvitsisi laskea uudelleen.[5]
Vuosia myöhemmin Harvardin yliopistossa työskennellyt sosiaalitieteilijä Paul Werbos alkoi kehitellä samanlaisia ajatuksia. Werbos nimesi oman takaperoisen algoritminsa backpropagationiksi. Hän ymmärsi sen olevan tehokkain tapa, jolla tekoäly voisi kouluttaa itseään. Myös kanadalainen Geoffrey Hinton yhdessä psykologi David Rumelhartin kanssa kehitti takaperin kulkevasta algoritmista oman versionsa. Hinton myötävaikutti siihen, että algoritmi päätyi olennaiseksi osaksi neuroverkkoja. Siitä tuli itseoppivien tekoälyjen tärkein osa, ja nykyään sitä hyödyntävät esimerkiksi ChatGPT:n, Midjourneyn ja Google Kääntäjän kaltaiset ohjelmistot. Hinton palkittiin aikanaan Turing-palkinnolla.[5]
Linnainmaan työ taas virui unohdettuna vuosikymmenten ajan ja olisi pysynytkin unohduksissa, jollei saksalainen tekoälytutkija Jürgen Schmidhuber olisi tuskastunut siihen, että alan meriitit valuivat jatkuvasti vääriin paikkoihin, ja alkanut tehdä mittavia selvityksiä alansa historiasta. Schmidhuberin ansiosta Linnainmaan työ löydettiin vuoden 2010 tienoilla uudelleen, ja nykyään tutkijat viittaavat siihen säännöllisesti. Myös Geoffrey Hinton on todennut, että Linnainmaa oli ensimmäinen, joka julkaisi version taaksepäin levittäytyvästä algoritmista.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ https://www.math.uni-bielefeld.de/documenta/vol-ismp/52_griewank-andreas-b.pdf
- ↑ https://www.worldcat.org/identities/viaf-29146285454915371659/
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 405. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ Seppo Linnainmaa linnainmaa.1g.fi. Viitattu 18.2.2023.
- ↑ a b c d e Tekoäly | Suomalaisnuori istui puiston penkille Kööpenhaminassa 1970. Hän keksi kaavan, josta tuli nykyisten tekoälyjen ydin. Helsingin Sanomat. 17.2.2023. Viitattu 19.2.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Seppo Linnainmaan kotisivut
- Algoritmin kumulatiivinen pyöristysvirhe yksittäisten pyöristysvirheiden Taylor-kehitelmänä Idsia (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
