Heureka (sana)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Arkhimedes juoksee suoraan kylvystä kruunu kädessään pitkin Syrakusan katuja (piirustus Pietro Scalvini, kaiverrus Carlo Orsolini, 1737).

Heurēka (m.kreik. ηὕρηκα[1] tai εὕρηκα,[2] ”olen löytänyt [sen]”) on huudahdus, joka kuvastaa iloa uudesta keksinnöstä tai löydöstä.

Sana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heurēka on yksikön ensimmäisen persoonan aktiivin indikatiivin perfektimuoto muinaiskreikan sanasta heuriskō (εὑρίσκω), joka tarkoittaa ”löytää”.[1][2] Näin se voidaan suomentaa ”olen löytänyt” tai täsmällisemmin ”olen siinä tilassa että olen löytänyt”.

Monissa kielissä huudahduksen alussa oleva vahva henkäys (spiritus asper) jätetään pois ja se esitetään muodossa eureka. Suomi on niitä kieliä, joka säilyttää henkäyksen, jota suomessa vastaa h-äänne.

Arkhimedes[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huudahduksen esittäjänä kuvataan tunnetuimmin kreikkalainen oppinut Arkhimedes. Hänen kerrotaan huutaneen ”heureka!” astuttuaan kylpyyn ja huomattuaan, että veden pinta nousi. Tällöin hän ymmärsi yht'äkkiä, että syrjäytetyn veden tilavuus on sama kuin vedenpinnan alla olevan ruumiinosan tilavuus. Tämä tarkoitti esimerkiksi sitä, että epäsäännöllisten kappaleiden tilavuus voitiin laskea tarkasti, mikä oli aiemmin ollut vaikea ongelma. Kertomuksen mukaan Arkhimedes oli löydöstään niin innostunut, että hyppäsi kylpyammeestaan ja juoksi Syrakusan katujen halki alasti.

Arkhimedeen ratkaisua voitiin käyttää Syrakusan kuninkaan Hieron II:n esittämän ongelman ratkaisuun. Kysymys kuului, saattoiko kuningas luottaa siihen, että hänellä ollut epäsäännöllisen muotoinen kultainen kruunu todella oli puhdasta kultaa, ja miten se voitaisiin varmistaa. Painon mittaaminen oli helppoa, ja Arkhimedeen keksinnön jälkeen myös kruunun tilavuus voitaisiin laskea. Tällöin painon ja tilavuuden suhteesta voitaisiin laskea kappaleen tiheys, mikä oli merkittävä tekijä kullan puhtauden määrittelemisessä.

Kertomus esiintyy ensimmäisen kerran kirjallisessa muodossa Vitruviuksen teoksessa Arkkitehtuurista (De architectura) kaksisataa vuotta sen jälkeen kun lausuma olisi lausuttu.[3] Jotkut tutkijat ovat epäilleet kertomuksen aitoutta esimerkiksi siksi, että ongelman toteaminen ratkaistuksi olisi vaatinut tarkkoja mittauksia, jotka olivat vaikeita toteuttaa Arkhimedeen aikana.[4][5]

Muu käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhemmin ”heureka” on huudahduksena kuvannut sekä erilaisten tieteellisten keksintöjen että muiden löydösten aikaansaamaa innostusta.

Toinen kuuluisa matemaatikko Carl Friedrich Gauss käytti Arkhimedeen ilmaisua vuonna 1796 kirjoittaessaan muistikirjaansa ”ΕΥΡΗΚΑ! num= Δ + Δ + Δ”. Hän viittasi tällä havaintoonsa, että jokainen positiivinen kokonaisluku voidaan esittää korkeintaan kolmen kolmioluvun avulla.[6]

Yhdysvalloissa ”heureka” on osana Kalifornian osavaltion mottoa vuodesta 1849, virallisesti vuodesta 1963.[7] Se viittaa Kalifornian kultaryntäykseen vuonna 1848. Samaan viittaa kalifornialaisen Eurekan kaupungin nimi. ”Heureka” liittyy myös Australian kultaryntäykseen. Eureka Stockade oli australialaisten kullankaivajien kapina vuonna 1854.

Suomessa Tiedekeskus Heureka on nimetty huudahduksen mukaan.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b ηὕρηκα Morphological Index, Perseus Project. Viitattu 13.9.2013.
  2. a b εὕρηκα (Sanan joonialainen muoto.) Morphological Index, Perseus Project. Viitattu 13.9.2013.
  3. Vitruvius: De architectura IX, Introduction 9‑12; Vitruvius: On Architecture IX, Introduction 9‑12.
  4. Biello, David: Fact or Fiction?: Archimedes Coined the Term "Eureka!" Scientific American. December 8, 2006.
  5. The First Eureka Moment. Science, 27 August 2004, 305. vsk, nro 5688. Artikkelin verkkoversio.
  6. Bell, Eric Temple: ”Gauss, the Prince of Mathematicians”. Teoksessa Newman, James R.: The World of Mathematics I, s. 295–339. Uusintapainos Dover 2000. Simon & Schuster, 1956. ISBN 0486411508.
  7. Government code section 420-429.8 Official California Legislative Information. Arkistoitu 28.6.2009. Viitattu 24.2.2009.