Seiman kirves

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
KM10876 Littoinen,Turku
KM12069 Nakola, Perniö, Salo
KM8052 Sauvo
KM4014:2 Paimio
KM4123:1 Torttila, Harjavalta
KM5311 tyyppi: Maaninka, Maaninka, Kuopio
KM10811 tyyppi: Maaninka, Lauko, Tottijärvi, Nokia
KM18351 tyyppi: Maaninka, Onkivesi, Lapinniemi, Kuopio
KM10551 tyyppi: Seima, Laukaa, Jyväskylä

Seiman kirves, tai myös Seima-Rostovkan kirves, on eräs putkikirveen muoto, jota valmistettiin pronssikaudella. Se on eräs Seima-Turbino -ilmiön esineryhmän tunnusomainen kirvestyyppi. Kuten nimikin kertoo on sen varhaisimmat tunnetut löydöt tehty Venäjällä Seiman- ja myöhemmin Rostovkan kalmistosta.[1]

Ajoitus ja leviäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperä ja levintäalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirveen löytöalue on laaja ja sitä esiintyy kummallakin puolella Uralvuoristoa. Uralin länsipuolella sitä esiintyy enimmäkseen Volgan keskijuoksulla Okan, Suran ja Kaman sivujokien varsilla. Myös Uralin itärinteiltä tunnetaan pari kohdetta. Uralin itäpuolella on suuri keskittymä Objoen varsilta. Pääuoman keskijuoksulla ja Altaivuoriston pohjoispuolella lähinnä Novosibirskin ja Tomskin ympäristössä on tehty runsaasti löytöjä samoin kuin Ketjoen ja Jeniseijoen varsilta. Myös lännempänä Objoen sivujoen Irtyšin varresta Omskin ympäristössä on tiheä esiintymisalue. Edellä kuvatut alueet ovat kalmistojen ja asuinpaikkojen rikkaita löytöjä, joiden lähialueilta on tehty myös hajalöytöjä. Hajalöytöalue ulottuu lännessä Luoteis-Venäjälle ja Suomeen asti.[1]

Suomen ja Ruotsin löydöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomesta on löytynyt kuusi Seiman kirvestä. Yhdessäkään ei ole koristeita eikä yhtäkään ole käytetty työvälineenä. Ne ovat hajalöytöjä eli esine on löydetty yksinään vailla muita muinaisjäänteitä, jotka antaisivat löydelle ajoittavia lisätietoja. Ensimmäinen Seimakirves löytyi Pielavedeltä vuonna 1900. Sitä kutsuttiin Pielaveden kirveeksi, sillä Seima-Turbino -ilmiötä ei tuolloin vielä tunnettu Suomessa. Suomen kirveslöytöjä ei ole pystytty ajoittamaan täällä. Ainoaksi ajoitusmenetelmäksi jää vertaileva ajoittaminen eli kun Venäjältä saadaan kirvestyypille ajoitus, voidaan Suomesta löydetyt kirveet ajoittaa samanikäisiksi. Niiden ajoituksien perusteella, mitä nykyään (2022) tunnetaan, ei suomalaiset kirveet ole nuorempia kuin 1700 eaa.[2]

Suomen Seiman kirveet ovat seuraavat (suluissa löytövuosi/julkaisuvuosi ja museotunnus): Taipale, Pielavesi (1900, KM 10815:1), Teinpakka, Noormarkku (1897, KM 3033:1), Rentselinnummi, Perniö (1930, KM 9138:2), Kaasanmäki, Nakkila (1981, KM 16545:1), Simuna, Laukaa (1897, KM 10551:1), Niskala, Rovaniemi (1973, KM 14699:3187).[2]

Myös Ruotsista tunnetaan mahdollisesti yksi Seiman kirves.[2]

Ajoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seiman kirveet ajoitetaan lähinnä muiden myöhäisten Seima-Turbinon esineiden kanssa samaan aikaiseksi eli ennen 1500 eaa. Uudet radiohiiliajoitukset 2010-luvulla aikaistavat kirveiden ajoituksia hieman.[1][3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Autio, Esko: Kotkat, Hirvet, Karhut – Permiläistä pronssitaidetta, s. 87–98. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy, 2000. ISBN 951-769-136-7.
  2. a b c Lavento, Mika: Transactions – Of The Institute For The History Of Material Culture, 2019, nro 20, s. 35–52. ISSN 2310-6557. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 1.10.2022. (englanniksi)
  3. Marchenko, Z. V. & Svyatko, S. V. & Molodin, V. I. & Grishin, A. E. & Rykun, M. P.: Radiocarbon Chronology of Complexes With Seima-Turbino Type Objects (Bronze Age) in Southwestern Siberia. Radiocarbon, 2017, 59. vsk, nro 5, s. 1381–1397. Arizonan yliopisto. doi:10.1017/RDC.2017.24. ISSN 1945-5755. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 1.10.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]