Schlossbrücke

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Schlossbrücke vuonna 2005. Taustalla vasemmalla Zeughaus.
Yksi sillalla olevista marmoripatsaista, Nike kantaa kaatuneen soturin Olympokselle (August Wredow).

Schlossbrücke (suom. Linnasilta) on Berliinin tunnetuimpia siltoja. Se on yksi Spreejoen ylittävistä ja Spreeinselin saaren mantereeseen yhdistävistä silloista kaupungin historiallisessa keskustassa. Silta kulkee Unter den Linden -puistokadun ja Lustgartenin aukion välissä. Se on saanut nimensä Berliinin kaupunkilinnan mukaan, jota ei ole enää olemassa. Kyseessä on kolmiaukkoinen holvisilta.

Paikalla kulki aikanaan vaatimaton puusilta, joka tunnettiin nimellä Hunderbrücke, ”Koirasilta”, sillä vaaliruhtinaat kulkivat sen yli metsästyskoiriensa kanssa lähtiessään linnastaan Tiergarteniin metsästämään. Nykyinen silta rakennettiin vuosina 1821–1824 arkkitehti Karl Friedrich Schinkelin vuonna 1819 laatimien suunnitelmien pohjalta. Silta loi Unter den Lindenin edustavien rakennusten ketjulle dramaattisen päätepisteen ja yhdisti puistokadun kaupunkilinnan alueeseen. Schinkel suunnitteli samoihin aikoihin myös uusia rakennuksia Unter den Lindenin varrelle, kuten Neue Wachen. Silta oli alkujaan avattava läppäsilta laivaliikenteen vuoksi.[1]

Schlossbrücken kaiteet on koristeltu Schinkelin suunnittelemilla veistoksilla, jotka esittävät erilaisia merieläimiä. Pylväissä on Friedrich Wilhelm Wolffin kotkia esittäviä medaljonkeja. Schinkel suunnitteli sillan koristeeksi kuparisia patsaita, joiden oli tarkoitus esittää sotilaita. Niitä ei taloudellisista syistä voitu toteuttaa hänen eläessään.[1] Vuosina 1842–1857 kuvanveistäjien Johann Gottfried Schadowin ja Christian Daniel Rauchin oppilaat valmistivat kahdeksan patsasta Schinkelin suunnitelmien pohjalta Carraran marmorista, ja ne sijoitettiin sillalle.[1][2] Patsaat esittivät voitonjumalatar Nikeä sekä Pallas Athenea johdattamassa nuoria sotilaita vaikeuksien kautta voittoon. Berliiniläiset ovat antaneet Schlossbrückelle lempinimen ”nukkesilta”.[1] Patsaat evakuoitiin toisen maailmansodan aikana, ja sodan jälkeen ne jäivät lännen puolelle. Ne kuitenkin palautettiin Itä-Saksaan vuonna 1981 Saksojen välisen vaihtosopimuksen nojalla Schinkelin syntymän 200-vuotisjuhlan kunniaksi.[3] Patsaat palasivat sillalle 1983–1984.[2]

DDR:n aikana sillan nimi oli Marx-Engels-Brücke, mutta se sai vanhan nimensä takaisin vuonna 1991.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Edelgard Abenstein & Jeannine Fiedler: Taide & Arkkitehtuuri: Berliini (suom. Pirkko Roinila), s. 87. Tandem Verlag (h. f. ullmann) 2009. Alkuteos Kunst & Architektur Berlin.
  2. a b Schlossbrücke (saksaksi) Denkmale in Berlin. Viitattu 26.7.2014.
  3. Marjaliisa Hentilä ja Seppo Hentilä: Berliiniin: retkiä lähihistoriaan, s. 44, 61. 2., uudistettu painos. Kirjapaja, Helsinki 2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]