Tämä on lupaava artikkeli.

Neue Wache

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Neue Wache
Neue Wache vuonna 2009.
Neue Wache vuonna 2009.
Osoite Unter den Linden 4
Sijainti Berliini, Saksa
Rakennustyyppi muistomerkki
Valmistumisvuosi rakennus 1818,
muistomerkiksi 1931
Suunnittelija Karl Friedrich Schinkel
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Neue Wache on rakennus Berliinin keskustassa Unter den Linden -puistokadun varrella. Se toimi alkujaan sotilasvartiona, mutta on sittemmin muutettu muistomerkiksi. Karl Friedrich Schinkelin suunnittelema rakennus muutettiin 1930–1931 Heinrich Tessenowin suunnitelmien pohjalta ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneiden muistomerkiksi. Vuodesta 1993 Neue Wache on ollut ”Sodan ja hirmuvallan uhrien muistomerkkinä”. Rakennus sijaitsee osoitteessa Unter den Linden 4, Zeughausin ja Humboldt-yliopiston päärakennuksen välissä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neue Wachen suunnitteli arkkitehti Karl Friedrich Schinkel, ja se oli hänen ensimmäinen suurtyönsä Berliinissä. Vuosina 1816–1818 rakennettu Neue Wache oli ensimmäinen merkittävä julkinen edustusrakennus Berliinissä Napoleonin sotien jälkeen.[1] Kuningas Fredrik Vilhelm III:n määräyksestä rakennetun Neue Wachen (”Uusi vartio”) varsinainen käyttötarkoitus oli toimia sotilasvartiona, joka suojeli kuninkaallista palatsia. Se korvasi vanhan vartiorakennuksen.[2] Samalla se toimi myös voitokkaiden ”vapaussotien” muistomerkkinä.[1]

Rakennus menetti merkityksensä keisarillisena päävartiona Saksan muututtua tasavallaksi vuonna 1918. Neue Wache muutettiin 1930–1931 Heinrich Tessenowin suunnitelmien mukaisesti ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneiden muistomerkiksi, jona se toimi vuoteen 1945. Toisessa maailmansodassa pahoin tuhoutunut Neue Wache rakennettiin uudelleen vuosina 1957–1960 ja DDR:n viranomaiset tekivät siitä ”Fasismin ja militarismin uhrien muistomerkin”.[2][1] Rakennuksen sisälle lisättiin ikuinen tuli DDR:n perustamisen 20-vuotisjuhlien yhteydessä vuonna 1969.[2] Sen alle sijoitettiin tuntemattoman sotilaan ja tuntemattoman keskitysleirillä kuolleen jäännökset. DDR:n aikanakin Neue Wachen edustalla järjestettiin päivittäin 1800-luvulta periytynyt vahdinvaihtoseremonia.[3]

Saksojen yhdistymisen jälkeen rakennus muutettiin vuonna 1993 ”Sodan ja hirmuvallan uhrien muistomerkiksi”. Sisäosat palautettiin Tessenowin suunnittelemaan asuun ja sisälle pystytettiin suurennettu kopio Käthe Kollwitzin vuonna 1938 valmistuneesta pietá-tyylisestä veistoksesta Sureva äiti poikansa ruumiin äärellä.[3][1][2] Neue Wachen uudistus perustui pitkälti liittokansleri Helmut Kohlin ehdotukseen, jota arvosteltiin omavaltaisuudesta. Muistomerkin yhteyteen lisättiin myöhemmin taulu, jossa selitetään ”Sodan ja hirmuvallan uhrien” tarkoittavan molemmissa maailmansodissa kaatuneita, natsien tuhoamia ja vainoamia kansanryhmiä sekä stalinismin uhreja.[3]

Arkkitehtuuri ja rakennuksen edusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennuksen sisätilat. Oikealla Käthe Kollwitzin veistos.

Uusklassista tyyliä edustava rakennus yhdistää piirteitä kreikkalaisesta temppelistä ja roomalaisesta linnoituksesta. Päätykolmion veistos esittää voiton jumalatar Victoriaa johtamassa taistelua.[1] Vaikka Neue Wache on viereisiä rakennuksia vaatimattomampi kooltaan, Schinkel onnistui luomaan sille monumentaalisen julkisivun käyttämällä doorilaisia pylväitä.[2]

Rakennuksen edustalle oli alkujaan sijoitettu Napoleonin sodissa ansioituneiden preussilaisten kenraalien Gerhard von Scharnhorstin ja Friedrich Wilhelm von Bülowin patsaat. Kadun vastakkaiselle puolelle lisättiin vuonna 1855 Christian Daniel Rauchin veistämät Gebhard Leberecht von Blücherin, August von Gneisenaun ja Ludwig von Yorckin patsaat. Patsaat siirrettiin pois DDR:n aikana vuonna 1950. Scharnhorstin ja Bülowin patsaat on myöhemmin pystytetty uudelleen läheiselle Bebelplatzille.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Edelgard Abenstein & Jeannine Fiedler: Taide & Arkkitehtuuri: Berliini (suom. Pirkko Roinila), s. 319. Tandem Verlag (h. f. ullmann) 2009. Alkuteos Kunst & Architektur Berlin.
  2. a b c d e Neue Wache (saksaksi) Denkmale in Berlin. Viitattu 26.7.2014.
  3. a b c Marjaliisa Hentilä ja Seppo Hentilä: Berliiniin: retkiä lähihistoriaan, s. 52. 2., uudistettu painos. Kirjapaja, Helsinki 2011. ISBN 978-952-247-245-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]