Lustgarten

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lustgartenia, taustalla Altes Museum.

Lustgarten on puistomainen aukio Berliinin historiallisessa keskustassa Spreeinselin saarella. Sen vierellä sijaitsevat Berliinin tuomiokirkko ja Altes Museum. Lustgartenia erottaa viereisestä Schlossplatz-aukiosta Karl-Liebknecht-Strasse-katu.

Lustgarten oli alkujaan Berliinin kaupunkilinnan keittiöpuutarha.[1] Se luotiin vaaliruhtinas Juhana Yrjön määräyksellä vuonna 1573 kuivaamalla paikalla sijainnut suo.[2] Puutarha pääsi villiintymään kolmikymmenvuotisen sodan aikana, ja vuonna 1646 hovipuutarhuri Michael Hanf muutti sen hollantilaistyyliseksi muotopuutarhaksi. Myöhemmin puutarhaan sijoitettiin suihkulähteitä, patsaita, lintuhäkkejä ja muita huvituksia, ja se avattiin yleisölle. Kuningas Fredrik Vilhelm I muutatti sen paraatikentäksi, mutta 1700-luvun lopussa sinne istutettiin jälleen puita. Altes Museum -museo valmistui aukion laidalle vuonna 1830.[1] Arkkitehdit Karl Friedrich Schinkel ja Peter Joseph Lenné suunnittelivat Lustgartenille uuden ilmeen. Aukiolle sijoitettiin ensin suuri graniittinen malja, ja vuonna 1870 Fredrik Vilhelm III:n ratsastajapatsas. Tuomiokirkon nykyinen rakennus valmistui aukion itälaidalle vuonna 1905.[3]

Joukkotapahtuma Lustgartenilla Berliinin olympialaisten aikaan vuonna 1936.

Weimarin tasavallan aikana Lustgarten oli suosittu poliittisten joukkokokousten järjestämispaikka. Natsien noustua valtaan aukio tasattiin uudelleen paraatikentäksi vuonna 1934. DDR:n aikana Lustgartenista ja viereisestä Schlossplatzista muodostettiin yhdessä uusi Marx-Engels-Platz-niminen suuraukio.[1] Paikka pysyi avoimena kenttänä vuoteen 1998 saakka, mutta sen jälkeen on pyritty palaamaan Schinkelin 1820-luvulla laatimaan puistosuunnitelmaan.[3] Aukion tunnetuin nähtävyys on alkujaan vuonna 1828 valmistunut suuri graniittinen malja, joka on nyttemmin palautettu vanhalle paikalleen. Se painaa noin 70 tonnia.[2] Schinkel oli alkujaan suunnitellut maljan kuninkaallisen museon (nykyinen Altes Museum) rotundaan , mutta yhdestä graniittilohkareesta veistettyä halkaisijaltaan seitsenmetristä maljaa ei ollut mahdollista siirtää rakennuksen sisälle, joten se tyydyttiin sijoittamaan aukiolle museon edustalle.[4]

Vuonna 1942 Herbert Baumin johtama juutalainen vastarintaryhmä yritti tuhota Lustgarteniin pystytetyn, Joseph Goebbelsin suunnitteleman natsien propagandanäyttelyn, jonka aiheena olivat olot Neuvostoliitossa. Ryhmän jäsenet jäivät kiinni ja heidät teloitettiin. DDR:n hallinto pystytti vuonna 1981 Lusgarteniin muistomerkin Baumin vastarintaryhmälle. Siitä on myöhemmin peitetty tekstit, joissa vannottiin ikuista ystävyyttä Neuvostoliitolle.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Lustgarten (saksaksi) Berlin.de. Viitattu 26.7.2014.
  2. a b Lustgarten (englanniksi) Visit Berlin. Viitattu 26.7.2014.
  3. a b Lustgarten (saksaksi) Denkmale in Berlin: Denkmaldatenbank. Viitattu 26.7.2014.
  4. a b Marjaliisa Hentilä ja Seppo Hentilä: Berliiniin: retkiä lähihistoriaan, s. 33. 2., uudistettu painos. Kirjapaja, Helsinki 2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]