Sapelihammaskissat
Sivulta puuttuu
 |
Tämä artikkeli tai sen osa sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin Machairodontinae kanssa. Yhdistämisestä saatetaan keskustella artikkelin keskustelusivulla. |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit lisätä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitä ne ohjeen mukaan. |
| Sapelihammaskissat | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Smilodon | ||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Sukuja | ||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
 Sapelihammaskissat Wikispeciesissä Sapelihammaskissat Commonsissa
|
Sapelihammaskissat on yhteinen nimitys muinaisille petoeläimille, joita yhdistäviä piirteitä ovat jokseenkin kissamainen ruumiinrakenne ja huomattavasti pidentyneet kulmahampaat. Täsmällisempi määritelmä viittaa nimenomaan kissaeläinten sapelihampaiseen alaheimoon Machairodontinae. Sapelihammaskissoja kutsutaan usein virheellisesti sapelihammastiikereiksi, mutta ne eivät olleet tiikereitä ja erosivat nykyisistä kissapedoista huomattavasti.
Ehkä tunnetuin laji on smilodon, joka oli leijonan kokoinen ja jonka hampaat olivat 20 cm pitkät.[1] Se eli Pohjois- ja Etelä-Amerikassa ja ehkä hyökkäsi mm. mastodonttien kimppuun.[1] Smilodon fatalis oli painavampi kuin suurin nykyinen kissaeläin, siperiantiikeri.[2]
Sapelihammaskissoja eli vielä 10 000 vuotta sitten.[1]
Sisällysluettelo
Saalistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sapelihammaskissan vartalo oli hyvin voimakas ja se oli ilmeisesti hyvä painija, joka puri vasta saatuaan uhrin maahan.[3] Purenta ei kai ollut kaikkein voimakkaimpia.[3] Jalat olivat lyhyet ja lihaksikkaat, joten se ei ollut nopea vaan todennäköisemmin väijyi saaliitaan.[4] Saaliina olivat isot eläimet kuten mammutit, mastodontit, biisonit ja kamelit.[5]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sapelihammaskissat tunnetaan vain kivettymistä sillä nykymaailmassa ei ole yhtään sapelihampaista petonisäkästä. Tämä on poikkeuksellinen tilanne, sillä sapelihampaat olivat yleinen ominaisuus. Ne kehittyivät kenotsooisella maailmankaudella useita kertoja itsenäisesti petonisäkäsryhmille, jotka eivät olleet toisilleen läheistä sukua. Sapelihampaat ovatkin erinomainen esimerkki konvergenssista. Sapelihampaat olivat usein sivuiltaan litistyneet ja takareunastaan sahalaitaiset, mikä teki niistä tehokkaasti leikkaavat ja lävistävät. Sapelihampaiset kissaeläimet luokitellaan hampaan muodon mukaan puukkohampaisiin (engl. dirk-toothed) ja sapelihampaisiin (engl. scimitar-toothed).
Ennen vanhaan sapelihammaskissojen hampaita pidettiin dinosaurusten valtavan koon tapaisena esimerkkinä äärimmäisyyksiin menneestä kehityksestä, joka aiheutti eläinten kuolemisen sukupuuttoon. Nykyään tiedetään, että hampaat olivat tehokas ja pitkälle erikoistunut sopeuma saalistukseen. Tämän puolesta puhuu sekin, miten usein hampaat ovat kehittyneet monelle eri petoeläinryhmälle. Paleontologit ovat pitkään väitelleet sapelihampaiden käyttötavasta saalistuksessa. Vanhoissa tulkinnoissa esitettiin, että hampaita olisi käytetty puukoniskun tapaisesti, ja että saaliseläin olisi iskun jälkeen kuollut verenhukkaan. Hampaat olisivat kuitenkin olleet liian haavoittuvaiset tällaisessa käytössä. Nykytulkinnan mukaan sapelihammaskissat käyttivät vahvaa eturuumistaan ja voimakkaita eturaajojaan painaakseen saaliseläimen maahan, minkä jälkeen ne lävistivät ja viilsivät auki saaliin kaulan käyttäen hyväkseen erityisen vahvoja niskalihaksiaan.
Sapelihammaskissoja eli viimeksi jääkaudella. Tunnetuin sapelihammaskissasuku oli Amerikan melko raskas Smilodon joka eli 3 miljoonaa–10 000 vuotta sitten. Euroopassa ja Aasiassa eli samoihin aikoihin kevytrakenteinen Homotherium. Homotherium pyydysti mammutin vasikoita. Pohjois-Amerikassa eli Homotherium serum, joka hävisi noin 12 000 vuotta sitten. Euroopan Homotherium latidens hävisi Euroopasta hieman aiemmin. Homotheriumin ja muiden sapelihammaskissojen katoaminen johtui niiden saaliseläinten häviämisestä. Tämä taas johtui useimmin ilmastonmuutoksesta ja jääkauden jälkeen ihmisen harrastamasta saaliseläinten metsästyksestä. Sapelihammaskissat olivat erikoistuneita tiettyihin saaliseläimiin, esimerkiksi Homotherium pieniin mammutteihin tai mastodontteihin. Dinofelis eli Euroopassa ja Afrikassa 5-1,2 miljoonaa vuotta sitten. Se tunnetaan myös "valesapelihammaskissana".
Sapelihampaisia muotoja on ollut kissaeläinten heimossa, Oligoseenikaudella eläneessä sukupuuttoon kuolleessa, mäyrää tai ahmaa muistuttavassa nimravidien heimossa ja pussieläimissä, joiden ainoa tunnettu sapelihampainen muoto on eteläamerikkalainen noin 8-5 miljoonaa vuotta sitten elänyt Thylacosmilus, sekä sukupuuttoon kuolleissa kreodonteissa. Nimravidien viimeinen, melkoisesti tiikeriä muistuttava 'Barboufelis hävisi 5 miljoonaa vuotta sitten Amerikasta. Tällöin ilmasto kuivui, ja sarvikuonot hävisivät Amerikasta, kuten myös monet mastodontitkin. Nykyisistä petoeläimistä puuleopardi on lähimpänä sapelihampaisuutta, sen kulmahampaat ovat kaikista petonisäkkäistä kaikkein pisimmät suhteessa kallon kokoon.
Vaikka nykytietojen mukaan viimeiset sapelihammaskissat kuolivat 10 000 vuotta sitten, Amerikassa Paraguaysta Lounais-Yhdysvaltoihin ulottuvalla alueella kerrotaan yhä nähdyn suurikokoisia, sapelihampaisia kissapetoja. Biologian aikakäsityksen mukaan viime jääkaudesta on kulunut vasta vähän aikaa ja on mahdollista, että pieni sapelihammaskissakanta olisi voinut säilyä hengissä syrjäisillä seuduilla.[6]
Sapelihampaisten sukuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Suku | Lajien luku | Milloin oli | Missä |
| Smilodon | 4 | 2,5 Mvs – 11 000 vs | Pohjois-Amerikka |
| Hoplophoneus | 5 | 33,7 Mvs – 23,8 Mvs | Pohjois- ja Etelä-Amerikka |
| Homotherium | 1 | 3 Mvs – 10 000 vs | Eurooppa ja Aasia |
| Miracinonyx | 2 | 3,2 Mvs – 10 000 vs | Pohjois-Amerikka |
| Thylacosmilus (pussieläin) | 1 | 10 Mvs – 1,8 Mvs | Etelä-Amerikka |
| Metailurus | 1 | 15 Mvs – 8 Mvs | Kiina ja Itä-Eurooppa |
| Machairodus (Homotheriumin edeltäjä) | 5 | 15 Mvs – 2 Mvs | Afrikka, Eurooppa, Aasia ja Pohjois-Amerikka |
| Megantereon | 2 | 3 Mvs – 9 000 vs | Afrikka, Euraasia ja Pohjois-Amerikka |
| Dinofelis | 5 | 5 Mvs – 1,5 Mvs | Afrikka, Euraasia,ja Pohjois-Amerikka |
| Paramachairodus | 2 | 20–15 Mvs – 9 Mvs | Espanja |
| Xenosmilus (vain yksi fossiili löydetty) | 1 | 1 Mvs (?) | Keski-Florida |
Sapelihammaskissojen kehityspuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaikki sapelihammaskissat elivät 33,7 miljoonaa–9 000 vuotta sitten.
- Luokka Mammalia, nisäkkäät
- Alaluokka Pussieläimet, erosivat muiden nisäkkäiden kehityslinjasta viimeistään myöhäisliitukaudella.
- Lahko Sparassodonta (Etelä-Amerikan sukupuuttoon kuolleita pussieläimiä)
- Heimo Borhyaenidae (Etelä-Amerikan pussieläinpetoja)
- Thylacosmilus
- Lahko Sparassodonta (Etelä-Amerikan sukupuuttoon kuolleita pussieläimiä)
- Alaluokka Placentalia
- Lahko Creodonta (erosi paleoseenilla nisäkkäiden haarautuvasta kehityslinjasta)
- Heimo Hyaenodontidae
- ?Hyaenodontid genus
- Heimo Hyaenodontidae
- Lahko Carnivora
- Heimo Nimravidae (erosi felioformes-haarasta 48–55 MYA, myöhäiseoseenilla)
- Heimo Felidae (kissaeläimet)
- Lahko Creodonta (erosi paleoseenilla nisäkkäiden haarautuvasta kehityslinjasta)
- Alaluokka Pussieläimet, erosivat muiden nisäkkäiden kehityslinjasta viimeistään myöhäisliitukaudella.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c sabre-toothed cat, Encyclopædia Britannica
- ↑ Sabre-toothed tigers, BCC Nature, 2011
- ↑ a b http://www.sciencedaily.com/releases/2007/10/071001172812.htm
- ↑ http://www.museum.state.il.us/exhibits/larson/smilodon.html
- ↑ http://www.msnbc.msn.com/id/38068870/ns/technology_and_science-science/t/saber-toothed-cats-also-had-powerful-arms/
- ↑ Tieteen Kuvalehti 8/1998, s. 62: artikkeli Sapelihammastiikeri kummittelee yhä
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Extinct Cats Index
- Illinois State Museum: Saber-toothed Cats
- UC Berkeley Museum of Paleontology: Saber-toothed Cats
- Prehistoric cats and prehistoric cat-like creatures, from the Messybeast Cat Resource Archive.
