Sahra Wagenknecht
| Sahra Wagenknecht | |
|---|---|
 Sahra Wagenknecht vuonna 2023. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. heinäkuuta 1969 Jena, Saksan demokraattinen tasavalta |
| Kansalaisuus | Saksa |
| Poliitikko | |
| Puolue | Bündnis Sahra Wagenknecht |
| Entiset puolueet | Vasemmisto (saks. Die Linke) |
| Asema | puheenjohtaja |
| Puoliso | Oskar Lafontaine ( 2014) |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivu | |
Sahra Wagenknecht (s. 16. heinäkuuta 1969 Jena, Saksan demokraattinen tasavalta) on saksalainen vasemmistopoliitikko ja liittovaltiopäiväedustaja. Hän toimii tammikuussa 2024 perustamansa Bündnis Sahra Wagenknecht -puolueen puheenjohtajana.
Ennen nykyistä puoluettaan Wagenknecht kuului Die Linke -puolueeseen. Sitä ennen hän toimi Die Linken edeltäjän Demokraattisen sosialismin puolueen (PDS) sisällä kommunistijaoston (Kommunistische Plattform) jäsenenä 1990- ja 2000-luvuilla.[1][2] Vuosina 2018–2019 hän johti valtakunnallista Aufstehen-vasemmistoliikettä. Wagenknecht ilmoitti vuonna 2023 eroavansa Die Linkestä ja perustavansa oman puolueensa, Bündnis Sahra Wagenknechtin.
Wagenknechtiä on pidetty yhtenä Saksan suosituimmista ja kiistanalaisimmista politiikoista.[3][4]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wagenknecht syntyi Itä-Saksassa iranilaiselle isälle ja saksalaiselle äidille. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori.[5] Nuoruudessaan Wagenknecht kuului Saksan vapaaseen nuorisoon. Wagenknecht liittyi itäsaksalaisen kommunistipuolueen jäseneksi vuonna 1989.[6]
Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wagenknecht valittiin Saksan liittopäivien jäseneksi ensimmäistä kertaa vuonna 2009 Nordrhein-Westfalenista. Hän toimi vuodesta 2010 alkaen Dietmar Bartschin kanssa Vasemmisto-puolueen parlamenttiryhmän johdossa.[5]
Wagenknecht perusti Aufstehen-nimisen vasemmistoliikkeen vuonna 2018. Se keskittyi äänestäjiä askarruttaviin ongelmiin ja siihen miksi oikeistopopulistinen AfD kasvaa. Wagenknecht seurasi Aufstehen-liikkeen johdossa ranskalaisen vasemmistopoliitikon Jean-Luc Mélenchonin antamaa esimerkkiä suhteessa ranskalaiseen oikeistopopulistiseen Kansalliseen rintamaan. Aufstehen-liike ilmaisi perustamisen yhteydessä että heitä kiinnostavat protestiäänestäjät.[7]
Linke-puolue ajautui kriisiin kesäkuussa 2023 ja julisti Wagenknechtin persona non grataksi.[8] Lokakuussa 2023 Wagenknecht ilmoitti aikovansa luoda uuden puolueen yhdessä useiden muiden Vasemmisto-puolueesta loikanneiden kanssa. Hänen mukaansa puolueen tarkoitus on muuttaa Saksan poliittista kenttää tarjoamalla sekä vasemmistoon että oikeistoon turhautuneille äänestäjille uusi vaikuttamiskanava ja haastaa Olaf Scholzin hallituksen politiikkaa. Puolueen on arvoitu vetoavan etenkin äärioikeistolaisen Vaihtoehto Saksalle -puolueen kannattajiin. Wagenknecht on irtisanoutunut yhteistyön mahdollisuudesta sen kanssa.[3][4][9]
Poliittisia näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wagenknecht on syyttänyt vasemmistoa, ja etenkin vihreitä, elitismistä ja tavallisen kansan hylkäämisestä. Hänen mukaansa vasemmisto keskittyy liiaksi identiteettipoliittisiin ”woke-kysymyksiin”, kuten sukupuolineutraalin kielen edistämiseen. Hän on vaatinut maahanmuuttopolitiikan tiukentamista ja arvostellut vihreää siirtymää. Hän on myös haastanut vasemmistopuolueet taloudellisissa kysymyksissä, väittäen etteivät ne huomioi riittävästi saksalaisten yritysten asioita.[3][4][9]
Wagenknecht kritisoi pakotteiden asettamista Venäjälle ja aseavun antamista Ukrainalle Venäjän vuonna 2022 aloittamaan hyökkäykseen liittyen. Hänen mukaansa Saksan tulisi pysyä konfliktien ulkopuolella ja toimia niissä välittäjänä. Hän on myös kannattanut Venäjän ottamista osaksi Euroopan turvallisuusyhteistyötä ja kaasutoimitusten jatkamista Venäjän ja Saksan välillä.[3][4][9]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wagenknecht oli aiemmin naimisissa Ralph-Thomas Niemeyerin kanssa,[10] mutta solmi vuonna 2014 uuden avioliiton Oskar Lafontainen kanssa.[5]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Zu jung, um wahr zu sein? Gespräche mit Sahra Wagenknecht. Interview-Band von Hans-Dieter Schütt. Dietz, Berlin 1995, ISBN 3-320-01874-4.
- Die PDS zwischen Antikapitalismus und Sozialdemokratie. Diskussionsbeitrag auf der Bundeskonferenz der Kommunistischen Plattform der PDS am 25./26. Februar 1995 (= Rote Hefte. H. 2). JUKO, Hamburg 1995.
- mit André Brie, Reiner Oschmann: „Wie macht sich die PDS nicht überflüssig?“ ND im Club – Streitgespräch – Ein Tonbandprotokoll. Neues Deutschland, Berlin 1996.
- mit Jürgen Elsässer: Vorwärts und vergessen? Ein Streit um Marx, Lenin, Ulbricht und die verzweifelte Aktualität des Kommunismus. KVV Konkret, Hamburg 1996, ISBN 3-930786-06-0.
- Antisozialistische Strategien im Zeitalter der Systemauseinandersetzung. Zwei Taktiken im Kampf gegen die sozialistische Welt. Pahl-Rugenstein, Bonn 1995, ISBN 978-3-89144-205-0.
- Vom Kopf auf die Füße? Zur Hegelkritik des jungen Marx, oder: Das Problem einer dialektisch-materialistischen Wissenschaftsmethode. Pahl-Rugenstein, Bonn 1997, ISBN 3-89144-231-9.
- mit Gerhard Zwerenz: Die grundsätzliche Differenz. Ein Streitgespräch in Wort und Schrift. Dingsda, Querfurt 1999, ISBN 3-928498-72-X.
- Kapital, Crash, Krise … Kein Ausweg in Sicht? Fragen an Sahra Wagenknecht. Pahl-Rugenstein, Bonn 1998, ISBN 3-89144-250-5.
- Die Mythen der Modernisierer. Dingsda, Querfurt 2001, ISBN 3-928498-84-3.
- Kapitalismus im Koma. Eine sozialistische Diagnose. Edition Ost, Berlin 2003, ISBN 3-360-01050-7.
- (Hrsg.) Aló Presidente. Hugo Chavez und Venezuelas Zukunft. Edition Ost, Berlin 2004, ISBN 3-360-01055-8.
- Was ist und was mißt Wert? Die Marxsche Arbeitswerttheorie (PDF; 206 kB). sahra-wagenknecht.de, 2005.
- (Hrsg.) Armut und Reichtum heute. Eine Gegenwartsanalyse. Edition Ost, Berlin 2007, ISBN 978-3-360-01084-1.
- Wahnsinn mit Methode. Finanzkrise und Weltwirtschaft. Das Neue Berlin, Berlin 2008, ISBN 978-3-360-01956-1.
- Freiheit statt Kapitalismus. Wie wir zu mehr Arbeit, Innovation und Gerechtigkeit kommen. Eichborn, Berlin 2011, ISBN 978-3-8218-6546-1.
- Freiheit statt Kapitalismus. Über vergessene Ideale, die Eurokrise und unsere Zukunft. 2., erweiterte Auflage. Campus, Frankfurt am Main 2012, ISBN 978-3-593-39731-3 (ungekürzte Taschenbuchausgabe: dtv, München 2013, ISBN 978-3-423-34783-9).
- Kapitalismus, was tun? Schriften zur Krise. Das Neue Berlin, Berlin 2013, ISBN 978-3-360-02159-5.
- The Limits of Choice. Saving Decisions and Basic Needs in Developed Countries. Campus, Frankfurt am Main 2013, ISBN 978-3-593-39916-4 (Dissertation, Technische Universität Chemnitz, 2012; Malline:EnS).
- Reichtum ohne Gier. Wie wir uns vor dem Kapitalismus retten. Campus, Frankfurt am Main 2016, ISBN 978-3-593-50516-9.
- Couragiert gegen den Strom. Über Goethe, die Macht und die Zukunft. Nachgefragt und aufgezeichnet von Florian Rötzer. Westend Verlag, Frankfurt am Main 2017, ISBN 978-3-86489-187-8. Leseprobe (PDF; 792 kB).[11]
- Die Selbstgerechten. Mein Gegenprogramm – für Gemeinsinn und Zusammenhalt. Campus, Frankfurt am Main 2021, ISBN 978-3-593-51390-4.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Zwischen links und rechts: Sahra Wagenknecht und die Angst vor dem großen Knall Viitattu 30.10.2023 (saksaksi)
- ↑ Everything You Need to Know About Sahra Wagenknecht’s “Left Conservatism” Viitattu 30.10.2023 (englanniksi)
- ↑ a b c d Karismo, Anna: Saksan poliittinen soppa sakenee – äärioikeisto saa uuden haastajan äärivasemmalta Yle Uutiset. 23.10.2023. Viitattu 23.10.2023.
- ↑ a b c d Turtiainen, Suvi: Saksaan on syntymässä Putinia myötäilevä puolue – suosittu vasemmistopopulisti vetoaa myös äärioikeistoon Helsingin Sanomat. 23.10.2023. Viitattu 23.10.2023.
- ↑ a b c Sahra Wagenknecht: the uncompromising face of the Left party Deutsche Welle. Viitattu 3.6.2018.
- ↑ New left-wing German political party headed by Sahra Wagenknecht could draw votes from far-right AfDViitattu 30.10.2023 (englanniksi)
- ↑ German leftists brace for Aufstehen movementViitattu 30.10.2023 (englanniksi)
- ↑ German Left Party plunges into crisis, declares party icon persona non grata Viitattu 30.20.2023 (englanniksi)
- ↑ a b c Wilhelmus, Leonard: Vasemmistolainen Sahra Wagenknecht vastustaa niin Venäjä-pakotteita kuin ”woke-ajattelua” – ja on Saksan toiseksi suosituin poliitikko Yle Uutiset. 7.11.2022. Viitattu 23.10.2023.
- ↑ "Stachel im Fleisch" - Wagenknechts Ex will in den Bundestag n-tv.de. 15.3.2017. Viitattu 3.6.2018.
- ↑ Florian Rötzer: Sahra Wagenknecht und die Philosophie. Auszug zur Bucherscheinung. In: Telepolis, 4. September 2017.
| ||||||||||||||||||||||||||
