Saarion voimalaitosmuseo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sisäkuva. Saarion voimalaitos. Tohmajärvi.jpg

Saarion voimalaitosmuseo sijaitsee käytöstä poistetussa vesivoimalassa Tohmajärvellä. Saarion voimalaitos on yksi Suomen vanhimmista alkuperäisillä koneistoillaan pysäyttämiseensä saakka toimineista voimalaitoksista. Sen suurjännitegeneraattorit ovat Kymijoen Loosarinkosken voimalaitoksen ohella ensimmäisiä Suomessa. [1]

Vuonna 1908 valmistuneen voimalan punatiilisessä rakennuksessa on satulakatto ja yläosiltaan kaarevat, moniruutuiset ikkunat. Korotetut päätyfasadit ja muuraukset edustavat korkeatasoista teollisuusarkkitehtuuria, jollaista on säilynyt vain Kotkan Korkeakosken (1906) koneasemalla. Rakennuksen sisätilat muodostuvat konesalista ja katkaisijahuoneesta. Suurikehäiset generaattorit ja turbiininsäätäjät ovat konesalin vaikuttavin elementti. Alkuperäiset marmoriset ohjaustaulut ovat paikoillaan. [1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laatokkaan laskevan Jänisjoen vesivoima otettiin jo varhain voimatalouden käyttöön. Siihen oli syynä Jänisjokivarren voimakas kaivos- ja rautateollisuus. Alueen vanhimmat laitokset, jotka toisen maailmansodan päätyttyä jäivät rajan taakse, olivat Läskelä (1899), Hämekoski (1900) ja Leppäkoski (1906). Ne olivat eri teollisuusyrityksien rakennuttamia. Varhain oltiin liikkeellä myös voimansiirron kehittämisessä. Suuri pietarilainen Putilovin tehdas rakennutti Läskelän voimalaitoksen ja Välimäen kaivoksen välille 6 kV:n johdon, joka oli maamme toiseksi vanhin suurjännitelinja.[1]

Jänisjoen vesivoima kiinnosti myös Ab Wärtsilää, jolla oli lähistöllä masuuni ja valssilaitos. Läheisistä Jänisjoen putouksista Wärtsilä hankki omistukseensa Saarionkosken ja Vääräkosken vuonna 1907. Samana vuonna yhtiö haki lupaa läänin kuvernööriltä Saarionkosken rakentamista ja vesivoiman käyttöä varten. Voimalaitos rakennettiin insinööri Norellin johdolla yhtiön omana työnä vuosina 1907–1908. Aluksi asennettiin paikoilleen kaksi 10 kV:n koneistoa, joiden kehittämä sähkö siirrettiin suurjännitteisenä Wärtsilän rautatehtaille. Voimalaitokseen asennettiin kolmas koneyksikkö vuonna 1935. Wärtsilän raudanjalostustoiminta loppui sodan aikana tehtaan jäätyä luovutetulle alueelle. [1]

Tohmajärvellä Uusi-Wärtsilässä jatkettiin raudanjalostusta vuoteen 1967, jonka jälkeen Saarion voimalaitos tuotti sähköä paikallisverkkoon. Wärtsilä rakennutti uuden voimalaitoksen Saarionkoskeen vuonna 1984, jolloin vanha laitos pysäytettiin. Paikallisen kyläyhdistyksen ehdotuksesta Wärtsilä suostui laitoksen säilyttämiseen ja on myöhemmin myös myynyt laitoksen laitteineen yhdistykselle. Useiden yhteistyötahojen myötävaikutuksella Saarion voimalaitos on kunnostettu museoksi vuonna 1991 [1].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Turkka Myllykylä: Suomen kulttuurihistorialliseti arvokkaat sähköä tuottavat vesivoimalaitokset : Inventointi (Ladattava PDF) zapdoc.site. 1999. Viitattu 1.12.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]