SMS Viribus Unitis
| SMS Viribus Unitis | |
|---|---|
 SMS Viribus Unitis |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Stabilimento Tecnico Triestino, Trieste |
| Kölinlasku | 24. heinäkuuta 1910 |
| Laskettu vesille | 20. kesäkuuta 1911 |
| Palveluskäyttöön | 6. lokakuuta 1912 |
| Loppuvaihe | upotettiin 1. marraskuuta 1918 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 20 013 t 21 595 t (kuormattu) |
| Pituus | 152,2 m |
| Leveys | 27,3 m |
| Syväys | 8,9 m |
| Koneteho | 25 000 shp |
| Nopeus | 20 solmua |
| Miehistöä | 1 046 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 12 x 30,5 cm/45 tykkiä 12 x 15 cm/50 tykkiä 18 x 6,6 cm tykkiä 4 x 53 cm torpedoputkea |
SMS Viribus Unitis oli Itävalta-Unkarin laivaston Tegetthoff-luokan taistelulaiva. Se upposi Italian laivaston sukeltajien iskussa aivan ensimmäisen maailmansodan lopussa marraskuussa 1918.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Tegetthoff-luokka
Tegetthoff-luokan alusten rakentamisen taustalla oli Italian päätös rakentaa laivastolleen ensimmäinen dreadnought-taistelulaiva RN Dante Alighieri.[1] Viribus Unitis tilattiin 1908 Triestestä Stabilimento Tecnico Triestinolta, missä köli laskettiin 24. heinäkuuta 1910. Alus laskettiin vesille 20. kesäkuuta 1911 ja otettiin palvelukseen 6. lokakuuta 1912,[2] muutamaa kuukautta ennen italialaisten Dante Alighieria. Viribus Unitis oli ensimmäinen Välimerellä toiminut dreadnought-alus ja maailman ensimmäisenä palvelukseenotettu taistelulaiva, jossa oli kolmitykkiset tykkitornit.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viribus Unitis kuljetti 24. kesäkuuta 1914 Itävallan arkkiherttua Frans Ferdinandin ja tämän vaimon Sophien Triestestä Neretvajoen suulle heidän Bosnian-vierailuaan varten ja heidän tultuaan murhatuiksi Sarajevossa ruumiit takaisin Itävaltaan.[1] Ensimmäisen maailmansodan alettua arkkiherttuan murhan seurauksena alus oli 24. elokuuta 1914 alkaen Itävalta-Unkarin laivaston komentajan, suuramiraali Anton Hausin lippulaivana.[3] Haus kuoli laivalla helmikuussa 1917 sen ollessa ankkuroituna Pulan satamaan.[4]
Alus osallistui sodan aikana vain kahteen sotatoimeen: Anconan rannikoiden pommittamiseen Italian liityttyä sotaan Itävalta-Unkaria vastaan vuonna 1915 sekä iskuun ympärysvaltojen laivastojen luomaa Otrantonsalmen merisulkua vastaan vuonna 1918.[1]
Aluksesta tuli 31. lokakuuta 1918 vasta perustetun Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunnan laivaston (myöhemmin Jugoslavian kuninkaallinen laivasto) lippulaiva, kun keisari Kaarle I luovutti Itävalta-Unkarin laivaston alukset sille.[2][1] Koska Itävalta-Unkarin laivastossa ei palvellut serbejä ja ainoastaan 3 prosenttia oli sloveeneja, lokakuun 1918 lopulla perustetun Pulan vallankumouskomitean hengissä säilyneiden tšekkien mukaan kroaatit (yli 31 % Itävalta-Unkarin laivaston henkilöstöstä) esittivät aluksen nimen muuttamista Kroatian itsenäisyystaistelijan mukaan Frankopaniksi.[2]
Aamutunneilla 1. marraskuuta 1918 kaksi Italian laivaston sukeltajaa tunkeutui Pulan satamaan asettaen räjähdyspanokset aluksen kölin alle.[2] Seuranneessa räjähdyksessä alus upposi vain neljässätoista minuutissa.[2][1] Jugoslavian laivaston komentaja Janko Vuković kuoli uppoamisessa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Greger, René: Austro-Hungarian Warships of World War I. Lontoo, Englanti: Ian Allan Limited, 1976. ISBN 0-7110-0623-7 (englanniksi)
- Sturton, Ian (toim.): Conway's battleships : the definitive visual reference to the world's all-big-gun ships. Conway Maritime Press, 2008. ISBN 9781844860685 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 7 Walter Blasi: Viribus Unitis, SMS (englanniksi) 1914-1918-online. International Encyclopedia of the First World War. Viitattu 28.8.2024.
- 1 2 3 4 5 Greger, René s. 25
- ↑ Greger, René s. 11
- ↑ Nordisk familjebok, täydennysosa (1924), s. 300–301 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 28.8.2024.