Tegetthoff-luokka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tegetthoff-luokka
SMS Tegetthoff
SMS Tegetthoff
Naval Ensign of Austria-Hungary (1918).svg
Tekniset tiedot
Uppouma 20 000 tonnia
21 595 tonnia täynnä[1]
Pituus 151,0 m (vesiraja)
152,2 m (kokonaispituus)[1]
Leveys 27,3 m[1]
syväys 8,9 m[1]
Koneteho 27 000 shp
Nopeus 20,3 solmua
Miehistöä 1 087[1]
Aseistus
Ilmatorjunta 18 × 66 mm /50 K 10 ilmatorjuntatykkiä
2 × 66 mm/18 ilmatorjuntatykkiä
Meritorjunta 12 × 305 mm/45 K 10 kolmiputkisissa torneissa
12 × 150 mm/50 K 10 tykkiä
4 × 533 mm torpedoputkea

Tegetthoff-luokka oli Itävalta-Unkarin laivaston ainoa dreadnought-taistelulaivaluokka, johon kuului neljä laivaa: Viribus Unitis, Tegetthoff, Prinz Eugen ja Szent István. Alusluokka on nimetty itävaltalaisen amiraalin Wilhelm von Tegetthoffin mukaan. Luokkaa nimitetään toisinaan Viribus Unitis -luokaksi.

Luokan aluksista kolme rakennettiin Triestessä ja neljäs Szent István Fiumessa, jolloin rakennustyöt saatiin jaettua kaksoismonarkian kummankin osan kesken. Telakoista johtuvien erojen vuoksi Fiumessa rakennettu alus oli pienempi ja valmistui hitaammin.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italian laivaston aloitettua ensimmäisen dreadnoughttaistelulaivansa valmistuksen ilmoitti Itävalta-Unkarin asevoimien ylipäällikkö Montecuccoli 20. helmikuuta 1908, että maa voisi valmistaa uuden sukupolven 18 000-19 000 tonnin taistelulaivan. Saksa keisarikunta laski vesille 1908 ensimmäisen dreadnoughttaistelulaivansa SMS Nassaun, mikä samalla kiihdytti laivastokilpailua suurvaltojen välillä. Italian hyväksyttyä Lontoon laivastosopimuksen taistelulaivan valmistusta viivytettiin, vaikka virallisena selityksenä oli aluksen uudelleen suunnittelun aiheuttama viivytys.[2]

Itävallan laivastoesikunta antoi lokakuussa 1908 määräyksen suunnittelun aloittamisesta ja teki esityksen avoimesta suunnittelukilvasta laivastoinsinööreille. Kummankin toimenpiteen tuloksia arvioitiin seuraavan puolen vuoden aikana. Triesten telakka esitteli maaliskuussa 1909 viisi erilaista suunnitelmaansa, kun kävi ilmi italialaisten päättäneen ottaa Dreadnought A:ssa (nimetty Dante Alighieriksi) käyttöön kolmitykkiset tornit. Italialaisten suunnitelma muutti suunnitteluperusteita ja uusien alusten pääaseiksi valittiin kolmitykkiset tornit ja pyydettiin Saksasta tietoja Kaiser-luokan alusten piirustuksista.[2]

Saksasta saatiin pyydetyt tiedot huhtikuussa, mutta niiden vaikutusta alusten suunnitteluun voitaneen pitää rajallisena. Uusien taistelulaivojen piirustukset hyväksyttiin jo 27. huhtikuuta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sturton, Ian (ed): Conway's battleships : the definitive visual reference to the world's all-big-gun ships. Conway Maritime Press, 2008. ISBN 9781844860685.
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Hore Peter: Battleships of World War I. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-377-3. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tegetthoff-luokka.
  1. a b c d e Sturton, 2008, s.20
  2. a b c Conway's 1906-1921 s. 334
Tämä laivoihin tai muuhun vesiliikenteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.