Säyvö

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Säyvö eli Pien-Tytärsaari

Säyvö eli Pien-Tytärsaari
Koordinaatit 59°48′36″N, 26°54′50″E
Merialue Suomenlahti
Korkein kohta 2,5 m
Valtio
Valtio Venäjä
Piirikunta Jaaman piiri

Säyvö eli Pien-Tytärsaari (ven. Малый Тютерс, Malyi Tjuters; viroksi Väike Tütarsaar) on yksinäinen ja asumaton Suomenlahden ulkosaari Tytärsaaresta 15 kilometriä länsilounaaseen. Aikanaan Suomen Tytärsaaren ja sitä ennen Suursaaren kuntaan kuulunut saari kuuluu nykyään Venäjän Jaaman piiriin, mutta maantieteellisesti se sijaitsee lähinnä Viron rannikkoa, Venäjän maa-alueesta 55 kilometriä länteen. Säyvö on moreenisoran muodostama 2,5 km pitkä, kapea ja matala asumaton saari. Saaresta ulkonee kaakkoon n. 1.5 km:n mittainen, vain muutaman metrin levyinen hiekkasärkkä, Säyvön "Sääri".[1] Virolaiset kutsuvat saarta myös Säyviksi. Nimi ehkä periytyy ruotsin sanasta 'säv' (kaisla), vanhoissa kartoissa Säfwisholm (Kaislasaari)lähde?.

Pien-Tytärsaari ilmasta kuvattuna maaliskuussa 2012, saaren katveessa, matalikolla, on vielä valkoisena aurinkoa heijastavaa ahtojäätä

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säyvö on hyvin mereinen saari. Saaren valtalajina on kallioilla kasvava hirvenjäkälä. Rantaniityillä kasvaa ylisenä rantakauraa ja merinätkelmää ja kangasajuruohoa.[2] Saaren matalilla rantamailla kasvaa vain suolaisuutta sietäviä kasveja, mutta korkeammilla dyyniharjanteilla kasvaa kuivuutta kestäviä varpuja ja ruohoja sekä mäntyjäkin.[3] Saarella on myös muutamia suolattoman veden lampia kuten Laurinkarinlampi.[4]

Säyvössä kerrottiin kasvavan oma ruusulaji eli Säyvön ruusu, saaristossa ja rannikoilla yleisten kurttulehtiruusun ja okaruusun lisäksi, mutta siitä ei löydy mainintaa tieteellisistä kasvioista.[5]

Säyvön korkein kohta oli 2,5 metriä korkea ja 7-8 metriä leveä kiviraunio eli kumpeli. [6]

Säyvön merkitys Tytärsaarelaisille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säyvöstä kerättiin merinätkelmää ja jopa jäkälää rehuksi Tytärsaaren talojen karjalle.[7] Merinätkelmää pidettiin arvossa, koska se kasvoi lähes pelkällä hietikolla ja sitä jopa levitettiin tarkoituksella.[7]

Tytärsaarelaistarinoiden mukaan saaren korkeimmalla kohdalla sijaitsevassa kivirauniossa asui kumpelin vanha mies joka oli saaren haltia.[6]

Säyvö nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säyvö on osana kauan vireillä ollutta Inkerinmaan luonnonpuisto -hanketta, joka tähtää tiukasti rauhoitetun, useita ulkosaaria käsittävän luonnonsuojelualueen perustamiseen.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hamari Risto, Korhonen Martti, Miettinen Timo, Talve Ilmar: Suomenlahden ulkosaaret - Lavansaari, Seiskari, Suursaari, Tytärsaari. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1996. ISBN 951-717-879-4.
  • Anttila, Risto: Lavansaari Seiskari Tytärsaari Haapasaari 1918. Humppila: KR-kirjat OY, 2006. ISBN 951-9387-60-9.
  • Kannari, Maija: Tytärsaari, Meienmaa. Elävien runoilijoiden seura, 1997. ISBN 951-97149-3-6.
  • Jaatinen, Martti (toim.): Karjalan kartat. Helsinki: Tammi & Karjalan Liitto ry, 1997. ISBN 951-31-0972-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anttila 2008, s. 131
  2. Hamari ym., s.31-33
  3. Hamari ym., s.33-35
  4. Hamari ym., s.25-27
  5. Hamari 1996 s.43-44
  6. a b Hamari ym., s.327-335
  7. a b Hamari 1996 s.35-38
  8. Ingermanlandsky WWF Baltic Ecoregion Programme, MPS fact sheet. WWF, 2006 (englanniksi)