Kangasajuruoho
| Kangasajuruoho | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Lamiales |
| Heimo: | Huulikukkaiskasvit Lamiaceae |
| Suku: | Ajuruohot Thymus |
| Laji: | serpyllum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Thymus serpyllum |
|
| Katso myös | |
Kangasajuruoho (Thymus serpyllum) on huulikukkaiskasvien heimoon ja ajuruohojen sukuun kuuluva kasvilaji ja timjamin läheinen sukulainen. Sen tieteellinen lajinimi (serpens → serpyllum) viittaa kasvin suikertavaan kasvutapaan.[1]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kangasajuruoho on monivuotinen, puutuvavartinen ja voimakastuoksuinen puolivarpu tai varpu, joka muodostaa mattomaisia kasvustoja. Kasvukorkeus on 5–15 senttimetriä. Pääjuuri on vahva ja puutunut; varret ovat rentoja, haarovia, pitkiä, hoikkia, nivelistä juurehtivia, kauttaaltaan karvaisia, nelisärmäisiä. Rentoja kukinnottomia haaroja on. Kukinnolliset pystyhaarat ovat tavallisesti alle kymmensenttisiä, kauttaaltaan karvaisia, latvasta lähes liereitä. Vastakkaiset, ikivihreät lehdet ovat kooltaan 3–10 x 2–3 millimetriä, lähes ruodittomia ja melkein samankokoisia, ehytlaitaisia, tasasoukkia–soikeita, öljypisteisiä; lehtilaita on tyvipuolelta karvainen. Kangasajuruoho muistuttaa koristekasvina kasvatettavaa nurmiajuruohoa, mutta on varsiltaan karvaisempi.[2][3]
Kangasajuruoho kukkii heinä-elokuussa lukuisin vaaleanpunaisin kukin. Kukinto on tiheä ja sykerömäinen; kaikki valekiehkurat ovat tavallisesti tiiviisti yhdessä. Verhiö on 3–4 millimetriä pitkä, 2-huulinen, sisäpuolelta karvainen; ylähuulen liuskojen pituus jää tavallisesti 0,5–0,8 millimetriin. Punavioletti teriö on pituudeltaan 6–7 millimetriä; neljä hedettä ovat teriötä pidempiä. Hedelmä on nelilohkoinen lohkohedelmä.[2][3]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kangasajuruohoa tavataan Pohjois-Euroopassa ja Keski-Euroopan pohjoispuolella.[4] Levinneisyysalue rajoittuu Itämeren rannikkovaltioihin, vaikka jatkuukin Venäjällä pitkälle sisämaahan.[3]
Suomessa kangasajuruohoa esiintyy monin paikoin Etelä- ja Itä-Suomessa, harvinaisena Länsi- ja Keski-Suomessa sekä Inarin Lapissa. Missään päin maata se ei ole kovin yleinen.[5] Se kasvaa luonnonvaraisena muun muassa hiekkaisilla kangasmailla ja jokivarsilla;[6] toisinaan sitä tapaa myös koristekasvina.[3] Kangasajuruohon alalaji harjuajuruoho (Thymus serpyllum subsp. serpyllum) on luokiteltu Suomessa silmälläpidettäväksi lajiksi.[7]
Ekologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kangasajuruoho on erittäin tärkeä harjusinisiiven ja muurahaissinisiiven toukkien ravinnonlähde, sillä kyseiset perhoset munivat ainoastaan kangasajuruohon kukkiin ja toukat syövät vain ajuruohoa. Kasvia käyttävät ravinnokseen myös ketosinisiiven ja kangassinisiiven toukat, ja se on hyvä hunajakasvi.[3]
Kangasajuruohosta tunnetaan Suomessa kaksi alalajia, joista toinen, leveälehtinen ja suurikukkainen tenonajuruoho (subsp. tanaënsis) kasvaa ainoastaan Inarin Lapissa ja Koillismaalla hiekkaisilla jokitörmillä ja särkillä. Etelä-Suomen esiintymät sen sijaan edustavat toista alalajia, harjuajuruohoa (subsp. serpyllum).[3]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kangasajuruohoa voidaan käyttää maanpeitekasvina ja mausteena timjamin asemesta monissa ruoissa.[8] Platina väittää, että kun kasvia keittää viinietikassa ja voitelee sillä ohimoita, se parantaa päänsäryn.lähde? Kangasajuruohoa käytettiin ennen vanhaan myös irrottamaan limaa ja laukaisemaan lihaskouristuksia. Sen uskottiin vaikuttavan keuhkoihin antibakteerisesti, sillä hoidettiin yskää ja astmaa ja käytettiin höyryhengityksessä.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Den virtuella floran (ruotsiksi)
- ↑ a b Laji.fi: Kangasajuruoho (Thymus serpyllum) laji.fi. Viitattu 21.5.2021.
- ↑ a b c d e f LuontoPortti: Kangasajuruoho – Thymus serpyllum luontoportti.com. Viitattu 21.5.2021.
- ↑ Den virtuella floran: Backtimjan (Thymus serpyllum L.): levinneisyys Maan pohjoispuolella. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2009: Levinneisyyskartat (Kangasajuruoho Thymus serpyllum) 2010. Helsinki: Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo.
- ↑ Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- ↑ Harjuajuruoho – Thymus serpyllum subsp. serpyllum Punaisen kirjan verkkopalvelu. Viitattu 28.8.2021.
- ↑ Kangasajuruoho Yrttitarha.fi. Viitattu 30.4.2014.
- ↑ Raipala-Cormier, Virpi: Luontoäidin kotiapteekki. Porvoo, WSOY 1998
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas: Kangasajuruohon (Thymus serpyllum) levinneisyys Suomessa.
- Pohjolan kasvien pauloissa: Thymus serpyllum subsp. serpyllum – kangasajuruoho subsp. harjuajuruoho
- Pohjolan kasvien pauloissa: Thymus serpyllum subsp. tanaensis – kangasajuruoho subsp. tenonajuruoho
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Kangasajuruoho (Thymus serpyllum)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Thymus serpyllum (englanniksi)