Ryssänuuni
Ryssänuuni on kansanomainen nimitys Suomen rannikolla Virolahdelta Raumalle ulottuvalla alueella esiintyville kivilatomuksille. Kiviuuneja lienee käytetty leipien paistamiseen ja kalojen kuivatukseen. Niitä esiintyy eniten niillä alueilla, joilla venäläinen kaleerilaivasto liikkui isonvihan aikana 1714–1721 ja pikkuvihan aikana 1741–1743. Uunit ovat suorakaiteen muotoisia ja kooltaan noin 1,5 x 1–1,5 metriä. [1][2]
Venäläisten ohella uuneja ovat 1700- ja 1800-luvun sodissa voineet käyttää myös ruotsalaiset. Lisäksi niitä ovat voinet käyttää kalastajat ja muut tilapäiset asukkaat. Uuneja on myös sisämaassa, missä ne usein ovat osa muuta muinaisjäännöstä kuten sotilasleiriä tai elinkeinohistoriallista kohdetta.[3]
Uuneja oli Suomessa Museoviraston tiedossa vuonna 2016 yhteensä 114 kappaletta. Suurimmat yksittäiset keskittymät ovat Varsinais-Suomessa Naantalissa ja Länsi-Turunmaalla sekä Närpiössä. Pohjoisin tavattu uuni on sisämaassa lähellä Rovaniemeä, ja liittynee kalastukseen.[3]
Suomen ulkopuolella uuneja on ainakin Tukholman saaristossa. Myös siellä ne tunnetaan ryssänuuneina (ruots. ryssugn) ja niitä on löydetty yli 400.[3]
Arkeologisissa tutkimuksissa uuneja on toistaiseksi ajoitettu 1700-luvulta 1900-luvulle.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Projekt Runeberg : Pieni Tietosanakirja 1925-1928, hakusana Ryssänuuni
- ↑ Jukka Palm : Saaristossakin on muinaisjäännöksiä, Tapani Tuovisen kirjan Ulkosaariston arkeologiaa. Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueen inventointi 1994-1997 kirja-arvostelu, Agricolan kirja-arvostelut
- ↑ a b c d Kauhanen, Riku: Vanhoissa kiviuuneissa rittää tutkittavaa. Turun Sanomat, 18.2.2016, 112. vsk, nro 48, s. 2.