Ruotsin kruununperimyslaki

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ruotsin kruununperimyslaki on vanhin Ruotsin neljästä voimassa olevasta perustuslaista. Se hyväksyttiin vuoden 1810 valtiopäivillä Örebrossa ja saatettiin voimaan 26. syyskuuta samana vuonna. Laissa säädetään valtaistuimen kruununperimysjärjestys, eli se, kenestä saa tulla Ruotsin kuningas tai hallitseva kuningatar. Lain voimaantulon myötä oikeuden valtaistuimeen sai Bernadotten suku.

Kruununperimyslaki määräsi alkujaan, että kuninkaan arvon voivat periä Kaarle XIV Juhanan miespuolisten jälkeläisten miespuoliset lapset, eli perimysjärjestys oli agnaattinen primogenituuri, mutta vuodesta 1980 lähtien kaikki Kaarle XVI Kustaan jälkeläiset sukupuolesta riippumatta, eli järjestys on nykyään absoluuttinen primogenituuri.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laki korvasi aiemman kruununperimysjärjestyksen ja otettiin käyttöön, kun Jean Baptiste Bernadotte (Kaarle XIV Juhana) valittiin Ruotsin kuninkaaksi. Siksi se lähti alun perin liikkelle hänestä. Vuonna 1980, kun kruununperimysoikeus laajennettiin koskemaan myös naispuolisia jälkeläisiä, laki kuitenkin muutettiin alkamaan silloisesta ja yhä vallassa olevasta Kaarle XVI Kustaasta. Näin estettiin sellaisia naispuolisia Kaarle XIV Juhanan jälkeläisiä vaatimasta kruunua, jotka muutoin olisivat voineet uuden säännön mukaan olla siihen oikeutettuja. Lakiin myös tehtiin erityinen siirtymäsääntö, jolla säilytettiin kuninkaan sedän, prinssi Bertilin perimysoikeus kruunuun (näin mahdollistettiin myös se, että Bertil voisi toimia sijaiskuninkaana Kustaa XVI Kustaan alaikäisille perijöille). Sääntö kumoutui, kun Bertil kuoli vuonna 1997.

Kruununperimyslaissa säädetään paitsi perimysjärjestys, myös määräykset kuningashuoneen jäsenten uskomusjärjestelmästä ja avioliitoista sekä kielto vieraan vallan hallitsijaksi ryhtymisestä ilman lupaa.

Kuningashuoneen jäsenen tulee tunnustaa Augsburgin tunnustuksen ja Uppsalan vuoden 1593 kirkkokokouksen mukaista evankelis-luterilaista uskoa, muutoin hän menettää kruununperimysoikeutensa. Tämä sääntö koskee sekä hallitsijaa että prinssejä ja prinsessoja. Sen sijaan avioliittosäädös ei sido monarkkia, vaan hän voi naida kenet haluaa. Prinsessa tai prinssi taas tarvitsee sekä hallitsijan että hallituksen hyväksynnän puolisolleen, jotta ei menettäisi kruununperimysoikeuttaan.

Kuningashuoneen jäsen ei ilman hallitsijan ja valtiopäivien lupaa saa ryhtyä vieraan valtion hallitsijaksi, riippumatta siitä tapahtuisiko näin perimyksen, avioliiton tai valinnan kautta. Muussa tapauksessa hän menettää oikeutensa kruununperimykseen.

Naisten kruununperimysoikeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääministeri Thorbjörn Fälldinin II hallitus esitti joulukuussa 1977 naisten kruununperimysoikeutta. Kommunistipuolue julkaisi vastaehdotuksen aloitteen hylkäämisesta, perinnöllisen monarkian lopettamisesta ja siirtymisestä tasavaltalaiseen valtiomuotoon, jossa valtiopäivien puhemies olisi Ruotsin valtionpäämies. Valtiopäivät päätti 20. huhtikuuta 1978 äänin 156-14 (135 poissa) kannattaa hallituksen esitystä.

Koska perustuslain muutokset vaativat kaksien valtiopäivien päätöksen, asiaa käsiteltiin jälleen vuoden 1979 vaalien jälkeen. Valtiopäivät päätti 7. marraskuuta 1979 äänin 165-21 (147 poissa) kannattaa ehdotusta naisten kruununperimysoikeudesta. Uusi perustuslaki astui voimaan 1. tammikuuta 1980

Kruununperimysjärjestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kruununprinsessa Viktoria on ensimmäisenä perimysjärjestyksessä.

Tällä hetkellä Ruotsin kruununperimysjärjestys on seuraava:

1. Kruununprinsessa Victoria 2. Prinsessa Estelle 3. Prinssi Oscar 4. Prinssi Carl Philip 5. Prinssi Alexander 6. Prinssi Gabriel 7. Prinsessa Madeleine 8. Prinsessa Leonore 9. Prinssi Nicolas 10. Prinsessa Adrienne

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Successionsordningen