Ruonankartanon lääni
Ruonankartanon lääni oli keskiajalla Sauvoon perustettu hallintoalue. Ruonankartano toimi kruununkartanona, joka toimi hallintokeskuksena ja mahdollisesti myös Halikonlahden turvaajana. Kartanoa ympäröivä alue muodostettiin kartanolääniksi, jonne asutettiin ruotsalaisia uudisasukkaita raivaamaan maatiloja ja tekemään päivätöitä ja tuottamaan elintarvikkeita kartanon ylläpitämiseksi.[1]
Varhaisin maininta Ruonankartanosta on vuodelta 1350, jolloin kuningas Maunu Eerikinpoika myi kartanon siirtokuntineen Turun linnanhaltijalle Gerhard Skyttelle. Todennäköisesti kartano ja lääni on muodostettu kuitenkin jo 1200-luvun alkupuolella. Kartanoläänin merkitys lienee liittynyt alueen hallintaan ja hallintoon ja sillä lienee ollut sotilaallista merkitystä ennen Turun linnan valmistumista. Vallan vakiintuessa kruunu pystyi myymään kartanon pois, mutta sen läänitys säilyi. Siitä ei ole tietoa, kuinka paljon uudisasukkaita Sauvoon muutti, mutta kartanoläänin perustus lienee Sauvon merkittävin asuttamistoimenpide Ruotsin vallan ajalta.[1]
Paikallishallinnon kehittyessä Ruonankartanon läänistä tuli muusta Sauvosta irrallinen hallintoalue, jolla oli muodosti oman käräjäpiirinsä ja veronkantoalueensa. Viimeistään vuonna 1405 perustettu Sauvon hallintopitäjä oli oma yksikkönsä, mutta molemmat kuuluivat samaan seurakuntaan.[2] Ruonankartanon erikoisuus oli, että läänin kaikki tilat olivat kruununtiloja, jotka kantoivat veronsa kartanolle.[3] 1540-luvulla veroasiakirjat kertovat Ruonankartanon alaisuuteen kuuluvan 56 lampuotia,joiden asukkaat olivat ilmeisesti pääosin ruotsinkielisiä.lähde?
Lääni jakautui neljään niin sanottuun verokuntaan, joihin kuuluivat seuraavat kylät: Träskbyn verokunnassa Träskby, Kosundböle, Dikarböle, Brittsböle, Rikaniemi, Österkulla ja Västerkulla. Ambölen verokunnassa Korsniemi, Sunnanberg, Amböle, Sarapisto, Brännkärr, Stångberg, Rajalahti, Mattböle ja Haddböle. Lattmarkin verokunnassa Palike, Lattmark, Slätsböle, Kuggböle, Siuri, Alsböle, Martböle, Holvastböle ja Birkkärr. Skörsbölen verokunnassa Svartsböle, Lurböle, Skörsböle, Finkulla ja Dalen.[3]
Hetkellisesti Ruonankartanon läänistä tuli laajemman voutikunnan keskus, kun uusia vuotikunta perustettiin 1500-luvun puolivälissä. Uudistus peruttiin kuitenkin pian ja Ruonankartano menetti erityisasemansa.[4] 1500-luvun lopulla Ruonankartanon läänin asema alkoi muuttua epäselvemmäksi ja alueen asioita käsiteltiin jo Sauvon käräjillä. Viimeisen kerran läänin omat käräjät mainitaan vuonna 1616.[5] Lopullisesti kartanolääni häviää asiakirjoista kokonaan 1600-luvun aikana, sen kruununtilat ovat sulautuneet alueen kartanoihin ja alueesta on tullut osa Sauvon hallintopitäjää.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Alifrosti, Kari ; Luoto, Jukka: Sauvon historia I. Sauvon kunta, 1990. ISBN 9529025688.