Rudolf Komorous

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Rudolf Komorous (s. 8. joulukuuta 1931 Praha) on tšekkiläissyntyinen, Kanadan kansalaisuuden vuonna 1974 saanut säveltäjä ja fagotisti. Hän opiskeli fagotinsoittoa Prahan konservatoriossa vuosina 1946–52 ja Musiikin ja esittävien taiteiden Janáček-akatemiassa 1952–6 opettajanaan Karel Pivonka. Akatemiassa hän sai myös sävellysopetusta Pavel Bořkovecilta. Vuonna 1957 Komorous pääsi voittajaksi kansainvälisessä esittäjien kilpailussa Genevessä. Vuosina 1959–61 hän opetti fagotinsoittoa Pekingin konservatoriossa Kiinassa, ja palattuaan Prahaan hänestä tuli Prahan Kansallisteatterin ensifagotisti. Vuonna 1959 Komorous osallistui elektronisen musiikin erikoiskurssille Varsovassa. Vuonna 1961 hän oli mukana perustamassa Musica Viva Pragensista.[1]

Komorous muutti Kanadaan vuonna 1969 ja oli vuosina 1969–71 vierailevana professorina Macalester Collegessa Minnesotassa. Vuonna 1971 hän perusti Victorian yliopiston elektronisen musiikin studion ja alkoi opettaa siellä sävellystä ja teoriaa. Vuosina 1975–6 Komorous oli Victorian yliopiston puhemiehenä, ja tämän jälkeen hän toimi sen musiikkikoulun johtajana. Vuonna 1989 Komorousista tuli Simon Fraser -yliopiston nykytaiteiden koulun johtaja.[1]

Komorous on säveltänyt tilaustöitä muiden muassa Paul Brodielle, Peggie Sampsonille, Vancouver New Music Societylle, Esprit-orkesterille ja Vancouverin sinfoniaorkesterille. Säveltäjän varhaiset teokset hyödyntävät hänen omaa minimalistista tyyliään. Myöhemmin hän alkoi käyttää tonaalisia keskuksia joskus vaihdellen atonaalisten osioiden kanssa sekä pidempiä melodisia jaksoja ja muuta perinteistä materiaalia.[1]

Komorousin teosten joukossa ovat oopperat Lady Whiterose (1966) ja No no miya (1988) sekä kaksi sinfoniaa: 1. Stardust (1988) ja 2. Canadian (1990).[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä säveltäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.