Ronald Turini
Ronald Turini (s. 30. syyskuuta 1934 Montreal) on kanadalainen pianisti ja musiikkipedagogi. Hänen syntyi yhdysvaltalais-italialaiselle isälle ja tanskalaistaustaiselle kanadalaiselle äidille. Hän sai hyvin varhaista pianonsoiton opetusta äidiltään ja Frank Hansonilta McGillin konservatoriossa. Yhdeksänvuotiaana hän pääsi Québecin musiikkikonservatorioon, jossa häntä opettivat vuoteen 1950 saakka Yvonne Hubert, Germaine Malépart ja Isidor Philipp. Hän voitti Prix Archambaultin vuonna 1950 ja pääsi New Yorkin Mannes Collegeen vuonna 1953. Siellä häntä opettivat Isabelle Vengerova ja Olga Stroumillo, joista jälkimmäinen tutustutti hänet Vladimir Horowitziin, josta tuli hänen opettajansa viiden vuoden ajaksi.[1]
Turini voitti kansainvälisiä kilpailuita Italiassa, Sveitsissä ja Belgiassa vuosina 1958 ja 1960. Hänen Carnegie Hall -debyyttinsä arvosteli positiiviseen sävyyn Harold C. Schonberg New York Times -lehdessä 24. tammikuuta 1961. Turini saavutti pian kansainvälisen maineen ja kiersi 1960-luvun aikana Neuvostoliitossa sekä Etelä-Amerikassa. Euroopassa hän esiintyi muun muassa Concertgebouw-orkesterin kanssa Amsterdamissa ja Lontoon Wigmore Hallissa. Montrealin sinfoniaorkesterin solistina hän toimi moneen otteeseen.[1]
Vuonna 1975 Turini oli Quartet Canadan perustajajäsen, ja vuonna 1977 hän aloitti opettamisen Länsi-Ontarion yliopistossa. Hänen ohjelmistoonsa on kuulunut muun muassa Edvard Griegin, Robert Schumannin ja Sergei Rahmaninovin konserttoja.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
