Romantasia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuvassa ihmismiehen ja haltianaisen häät. Lajienväliset romanssit ovat romantasialle tyypillisiä.[1]

Romantasia (engl. romantasy) on romantiikkaa ja fantasiaa yhdistelevä kaunokirjallisuuden lajityyppi. Lajityyppi muotoutui 2020-luvun alkupuolella sosiaalisessa mediassa, erityisesti Tiktokin kirjallisuusharrastajien muodostamassa Booktok-yhteisössä. Sen suosio on ollut ilmiömäistä, mikä on johtanut romantasiateosten huomattavaan kaupalliseen menestykseen.[2][3]

Romantasia muistuttaa perinteistä pararomantiikkaa, joka sai alkunsa 1980-luvulla ja oli suuressa suosiossa 2000-luvun alussa muun muassa Stephenie Meyerin Houkutuksen julkaisun myötä. Tuolloin kohderyhmänä olivat kuitenkin pääasiassa nuoret ja nuoret aikuiset. 2020-luvun romantasiaa edustavat teokset on puolestaan suunnattu vanhemmille lukijoille ja niissä käsitellään aikuismaisempia aiheita. Lajityypin suosion kasvua aikuisten keskuudessa voidaan alan toimijoiden mukaan selittää eskapismillä; lukijat pakenevat fantasiamaailmaan todellisessa maailmassa vallitsevaa koronaviruspandemiaa, sotia ja ympäristökriisejä.[2]

Tunnuspiirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Washington Postissa romantasia määritellään fantasiakirjallisuudeksi, jossa rakkaus on keskeistä. Toisin kuin pelkässä romanttisia elementtejä sisältävässä fantasiassa, romantasiassa tarina on niin tiiviisti sidoksissa romanssiin, että sitä ei voisi poistaa kirjasta.[4]

Nimiltään romantasiakirjat ovat samantyyppisiä. Englanninkielisissä nimissä esiintyy usein ensimmäisenä yleinen substantiivi, jota seuraavat johonkin maalliseen ja ruumiilliseen liittyvät sanat. Myös sään hallitsijoiden mukaan nimetyt teokset ovat yleisiä. Esimerkkeinä voidaan mainita Sarah J. Maasin teokset House of Earth and Blood (suom. Maan ja veren huone) ja Queen of Shadows (suom. Varjojen kuningatar) sekä L. Penelopen romaani Song of Blood and Stone ja Scarlett St. Clairin romaani King of Battle and Blood.[4]

Kirjat ovat yhteneviä myös ulkoasultaan. Kansissa käytetään vaihtelevia fontteja ja kultaa tai muuta välkehtivää. Niissä esiintyy usein kohokuvia tulesta tai jäästä. Kirjat saattavat sisältää myös karttoja. Joillekin vanhemmista lajityyppiin sopivista teoksista, kuten C. L. Wilsonin romaanille Lord of the Fading Lands (2007), on tehty uudet kansikuvat romantasian kasvaneen suosion ja tyylin muotoutumisen myötä.[5][4]

Kirjailijoita ja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuussivusto Goodreads jakoi parhaan romantasiakirjan Goodreads Choice Award -palkinnon ensimmäistä kertaa vuonna 2023. Sen voitti Rebecca Yarrosin romaani Siivenisku.[6] Yarrosin Empyreum-kirjasarjan lisäksi lajityypin edustajina pidetään esimerkiksi Sarah J. Maasin sarjaa Valtakunta, Holly Blackin sarjaa Ilman väki ja Victor Dixenin sarjaa Vampyria. Suomalaista romantasiaa on kirjoittanut muun muassa Terhi Tarkiainen sarjassaan Verta hampaissa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Craiker, Krystal N.: Romantasy vs. Fantasy with Romance: What’s the Difference? Campfire. Viitattu 10.2.2024. (englanniksi)
  2. a b c Kanerva, Arla: ”Romantasia” on nyt kirja­maailman kuumin genre – tästä siinä on kyse Helsingin Sanomat. 12.12.2023. Viitattu 17.2.2024.
  3. Creamer, Ella: A genre of swords and soulmates: the rise and rise of ‘romantasy’ novels The Guardian. 2.2.2024. Viitattu 10.2.2024. (englanniksi)
  4. a b c Wendell, Sarah: What is romantasy? The best-selling book trend, explained. The Washington Post. 11.2.2024. Viitattu 17.2.2024. (englanniksi)
  5. Gustafsson, Miia: Romantasiasta tuli kirjojen hittigenre Yle.fi. 7.12.2023. Viitattu 17.2.2024.
  6. Yang, Sarah: The 14 Best Books of 2023, According to Goodreads Sunset Magazine. 26.12.2023. Viitattu 11.2.2024. (englanniksi)